Tasa-arvo ja sukupuoliroolit työhyvinvoinnin näkökulmasta

Laita hyvä kiertoon!

Työelämän tasa-arvo on mitattavissa eri näkökulmista katsottuna monin tavoin, mutta tarkastellaan tällä kertaa tätä tärkeää teemaa sukupuolten välisen tasa-arvon osalta. Sukupuoliroolit ja -normit vaikuttavat niiden koti- ja metatöiden jakautumisen lisäksi sinun työhyvinvointiin enemmän kuin todennäköisesti haluaisit myöntää.

Nopeinta olisikin ohittaa tarkempi itsereflektointi tästäkin aiheesta toteamalla vain, että juu juu, kyllähän se tasa-arvo on tärkeä juttu, mutta… Kuten tiedät, Everything before but(t) is bullshit, niin kuin ilmaisesta ekirjasta Rakastan sinua, mutta… voit oivaltaa yksityiselämään liittyen. 🙂

Sanammehan paljastavat alitajuiset normit, uskomuksemme, joiden varassa ohjaudumme kaikilla elämämme osa-alueilla, in business and private.

Työelämässä näkyvät yhteiskunnassa vallitsevat normit ja trendituulahdukset mielenkiintoisella tavalla. Tunteet ja alitajuiset (epäloogisetkin) ajatusmallimme tulevat työpaikalle tahtomattammekin, vaikka hierarkiseen johtamiseen yhä luottava pomo haluaisi porukoidensa keskittyvän vain rationaalisen analyyttiseen puurtamiseen, ja vaikka työntekijät itsekin haluaisivat piilotella koko minuutensa saadakseen edes työuransa sujumaan kitkatta. Kuitenkaan burnouteja ja boreouteja ei voi välttää nakkipiiloon vetäytymällä eikä muunkaanlaisella itsensä peittelyllä.

Mokomatkin tunteet tulevat häiriköimään työrauhaa, eikä tunteiden johtamiseen meitä siellä koulussa tai kotona opetettu.

Ja yhtäkkiä niitä tunteita ja alitajuisia uskomuksia esimerkiksi sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyen pitäisi osata johtaa koko organisaationkin tasolla.

Työelämässä burnouteja ja boreouteja aiheuttavista ongelmista seurauksineen ja selviytymiskeinoineen voit lukea tästä.

Työelämän ongelmat ovat kuitenkin aina yksilöiden muotoisia, ja me yksilöt olemme loppuviimein laumaeläimiä. Sosiaaliset paineet, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset normit sekä globaalitkin trendit vaikuttavat meihin yksilö- ja identiteettitasolla, vaikka kaikissa liemissä keitettyinä kuvittelisimme toisin.

Kokeneinkin (itsensä)johtaja saa luoda nahkaansa uudelleen suhteessa muuttuvaan maailmaan, ja varsinkin nuoremmilla tieteenharjoittajilla on vielä täysi työ itsensä löytämisessä.

Työhyvinvointi, tunteiden johtaminen, tiimien monimuotoisuus ja tasa-arvo työelämässä ovat pinnalla olevia teemoja, mutta valitettavasti keskusteluissa pyöritään vain pintatasolla.

Organisaatioita johdetaan organisaatiotasolla ja tiimien hyvinvointia pyritään ratkomaan vain tiimitasolla. Olisi liian työlästä ja sekavaa edes yrittää kurkistaa yksilötasoisiin vaikuttimiin. Niihin tuntemuksiin ja ajatuksiin, uskomuksiin, joita kukin organisaation tai tiimin jäsen on elämänsä matkan varrella omaksunut.

Yritystasolla on hienoa puhua yrityksen arvoista, vaikka jokainen johtaja on kuullut sanonnan ”culture eats strategy for breakfast”.

Tuon väkivahvan – hyvän tai haitallisen – kulttuurin luo jokainen yksilö. Kukaan yksilö ei tule työelämään blankkona canvaksena (’tabula rasa’), joka omaksuisi kuin annettuna ”yrityksen” kulttuurin eli jo aikaisempien vuosikymmenten kollegojensa starttaamat mindsetit. Jokainen organisaatio on jäsentensä ajatus- ja tunnemaailman muotoinen.

Työhyvinvointimittareissa näkyvät nämä ristiriidat, kun yksilön mindset ja ”yrityksen” arvot eivät mätsää kuin paperilla. Juhlapuheissa powerpointien tasolla kaikkien on helppo olla samaa mieltä, mutta todellinen testi tapahtuu aina yksilötason kohtaamisissa. Myös tiimipalavereissa, joissa on kaikki koolla, kyseessä on yksilöiden kohtaamiset, 1:1.

Työelämän tasa-arvo on mitattavissa monin tavoin, mutta tarkastellaan tällä kertaa sitä perinteisintä tasa-arvon vääntöpaikkaa sukupuolten välillä.

Työelämän tasa-arvo-asetelmissa ei ole kyse vain miesten ja naisten tai muunsukupuolisten tasa-arvosta yleispätevinä teemoina ”sukupuolten välinen tasa-arvo työelämässä on tärkeää”-tyyppisesti, koska sen ajatuksen voinee lähes kaikki allekirjoittaa. Toivottavasti.

Silti muutosta tapahtuu häviävän hitaasti, koska muutos ei ole iskostunut yksilötasolle asti. Kaikki eivät oikeasti sisimmässään allekirjoita yksilöiden yhdenvertaisuutta. Tutkimusten mukaan narsististen piirteiden lisääntyminen on globaali trendi, some inspiraatioalustanaan.

Jokainen työelämänkin kohtaaminen sisältää molempien osapuolten yksilölliset kokemukset ja käsitykset esimerkiksi sukupuolinormeista ja -ihanteista (mm. maskuliini- ja feminiinienergia), puhumattakaan vielä seksuaalisuuden suuntauksista tai niihin liittyvistä henkilökohtaisista peloista/uskomuksista/rajoitteista.

Ne kaikki ovat läsnä niissä hetkissä, kun todellisuudessa tehdään niitä arkisia valintoja esimerkiksi sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi työelämässä.

Esimerkiksi juuri pari päivää sitten erästä ekonominaista haastateltiin Ilta-Sanomissa hänen sukupuoliroolikäsityksistään, jotka oli leivottu yhteen uratavoitteiden, taloudellisen menestyksen ja parisuhteessa puolisoiden keskinäisen taloudellisen vastuunjaon kanssa.

Artikkeli nostatti lukijakunnassa huvittuneisuuden ja ärtymyksen tunteita laidasta laitaan, ja Ilta-Sanomien seuraavassa artikkelissa pääsivätkin ääneen materialisesti menestyviksi provider-miehiksi itsensä tunnistaneet: työurilla ansaitun rahan ”vastineeksi vaimo saa hoidella kotihommat edelleen aina hautaan asti!”

Näkemyksiä näistäkin teemoista voi olla hyvinkin monenlaisia, kuten tässä blogijutussani ruodin.

Kaikki nämäkin eriävät näkemykset kantautuvat työpaikoillekin, ja ovat vähintään taustavaikuttimina työelämän tasa-arvoon liittyvissä käytännön päätöksissä. Alkaen vaikkapa siitä miesten ja naisten palkkojen tasa-arvoisuudesta.

Mistäköhän vuosittaiset palkankorotuspaineet eri ammattiryhmissä siis todella juontavat juurensa…? 😉

Työelämän tasa-arvo ja taustavaikuttimien selkeytys yksilötasolla

Ristiriitaiset ilmiöt ja trendit eivät pyöri vain somessa ja iltapäivälehtien jymyjutuissa, vaan jokaisen yksilön mukanaantuomat ajatusmaailmat, näkökulmat, uskomukset, oletukset, tarpeet ja toiveet näkyvät niissä arkisissa kohtaamisissa työpaikan neukkareissa ja after workeissä.

Jos aikoinaan yrityksiä johdettiin saunakabineteista ja tarvittaessa tiimitasolla management by perkeleellä, niin tosiasiassa ainakin nykyisin yrityksen kulttuuria luodaan tai tuhotaan mikrotasolla, somen mikrovaikuttajista alkaen.

Somevaikuttajat vaikuttavat myös työelämässä. Kännykän somefeediä seurataan ahkerammin kuin yrityksen strategiapäivän kalvosulkeisia ja somekeskusteluihin osallistutaan intohimoisemmin kuin tiimin arvokeskusteluihin. Vähintäänkin vessatauoilla.

Johtoryhmäpöydissä ja muissa kokouksissa läppärit ja kännykät pysyvät auki, vaikka pitäisi keskittyä siihen henkilöstön tasa-arvoisten kehittymismahdollisuuksien innovointiin tai muuhun yhteiseen agendaan:

”En mä siis tietty missään somessa nyt ole, vaan ihan näitä tulipaloja sammuttelen tässä, you know, sori sori”

Vieressä istuvan johtajakollegan sylissä olevasta kännykkäruudusta osaa kyllä sivusilmälläkin tunnistaa Twitter- ym somelogot 😉

Ei ihme, jos paineiden tai muiden turhaumien kasvaessa monioireiset boreoutit ja burnoutit pyritään peittelemään esimerkiksi somessa itseään viihdyttämällä, tai pyytämällä lisää liksaa vaikkapa sen provider-parisuhteen kannatteluksi. Kun oma selviytyminen (työ)elämässä on koetuksella, tasa-arvon edistäminen tai mikään muukaan kehitystyö ei ole ensimmäisenä mielessä. Maslowin hierarkia voittaa organisatoriset hierarkiat ja tasa-arvo-strategiat 6-0.

Tasa-arvoinen yrityskulttuuri voi syntyä jokaisesta yksilöstä käsin, mutta muutoksen aikaansaamiseen eli ratkaisukeskeinen itsensäkehittämiseen ei monen someorjan keskittymiskyky enää riitä.

Siksi myös esimerkiksi poliittisella arvojohtamisella on tärkeä roolinsa. (ellei eduskuntapaikkoja haviteltaisi vain egon ehdoilla ja jos puolueet oikeasti edes yrittäisivät tehdä vilpitöntä yhteistyötä eivätkä tuhlaisi energiaansa valtataisteluihin ja väittelyihin)

Arvopohjainen johtaminen edellyttää entistäkin perusteellisempaa jalkatyötä yksilötasolla, ei pelkästään organisaatio- ja tiimitasolla.

Kysy ajoittain itseltäsi:

- Minkälaista feediä sinä tosiasiassa tuot yrityksenne/organisaationne arvokeskusteluihin, esimerkiksi tasa-arvo -teemaan liittyen?

- Miten hyvin Sinun omat arvot ovat linjassa työnantajasi, kollegojesi tai tiimiläistesi arvojen kanssa?

- Minkälaista ilmapiiriä sinä haluat hengittää elämässäsi suurimman osan ajasta eli työelämässäsi?

Sinäkin olet osa yrityskulttuurinne rakentajia, ja sinulla on sekä oikeus että vastuu vaikuttaa. Tarvittaessa äänestää jaloillasi, ja tehdä kollegoillesi viimeinen palvelus vaikuttamalla työnantajasi tasa-arvo-agendaan ja muuhun työkulttuuriin edes exit-haastattelussasi.

Vaikka näkisimme ongelmia ympärillämme, silti vaikuttaminen, muutos, voi lähteä vain itsestämme.

Sukupuolirooleihin ja tasa-arvoon liittyen voit aloittaa tutkailemalla omaa sisäistä tasa-arvo-balanssiasi vaikkapa klassisen maskuliini/feminiini-kahtiajaon kautta.

Nämä energiatyyppien jaottelut eivät liity sukupuoleesi eivätkä seksuaalisuuteesi, vaikka ne näkyvät toki myös rakkauselämässäsi. Monitasoisen identiteettisi ja (toivottavasti) joustavan resilienssin kautta nämä energiatyypit näkyvät myös työpaikallasi sellaisena energiana, jota sinä tuot niihin 1:1-kohtaamisiin.

Jos et vielä tiedä, miten maskuliininen ja feminiininen energia liittyvät työelämään, lue työelämän silmälasit päässäsi tämä kirjoitukseni.

Mistä energiakentästä tunnistat itsesi pääsääntöisesti kotona, kavereidesi kanssa tai työpaikallasi eri ryhmissä?

Mitä (mahdollisesti myös sukupuolittuneita) rooleja otat tai annat muiden kantaa?

Kun kaipaat positiivista sparrausta ja avartavampaa mielen joustavuutta kokonaisvaltaisempaan (työ)hyvinvointisi edistämiseen, tämä yksilöllisesti etenevä, korkeatasoinen resilienssivalmennus on sinulle.

"Kati on aivan ihana persoona ja todella ammattitaitoinen mentori/coach. Suosittelen Katia erityisesti kaikille yrittäjille ja johtotehtävissä oleville, jotka työskentelette vastuullisissa ja paineensietokykyä vaativissa ympäristöissä. Olen kehittänyt Katin kanssa resilienssiä, itsetuntemusta, esiintymistaitoja sekä saanut tukea stressaaviin tilanteisiin ja päätöksiin. Katin kanssa työskentelyssä parasta on se, että Kati ottaa huomioon ihmisen kokonaisuutena ja hänen kanssaan pystyy keskittyä ja kehittää juuri pinnalla olevia asioita. Hänen kanssaan on erittäin helppo ja mukava työskennellä. Kiitos Kati ihanasta ja sydämellisestä palvelusta! Suosittelen 5/5!"

Jenni Kähkönen, Yrittäjä, Toimitusjohtaja