Työn merkityksellisyys & Ammatinvaihto - Executive Coach, Hypnoterapeutti, NLP-valmentaja, Uracoach, Uravalmentaja Kati Niemi

Mistä työn merkityksellisyys syntyy?

Laita hyvä kiertoon!

Joskus uraputkessaan tai oravanpyörässään paahtavaa voi aivan tuhottomasti turhauttaa se, kun jauhetaan fraasia ”tee työtä, jolla on merkitys”. Varsinkin jos tuntee, että oma työ ei ole mitään maailmaa sen suuremmin syleilevää superhommaa, vaan ihan perusjohtajan hommaa kuten neukkarista toiseen juoksemista tai etäpalavereissa läppärin tuijottamista. Mutta entä jos tuota fraasiakin turhauttavampaa on tuntea, että oma työ ei enää oikein tunnu miltään? Siispä: mitä tehdä, jos työ ei tunnu merkitykselliseltä? Mistä työn merkityksellisyys tulee? Ja onko sillä edes väliä?

Tämä aihe tuli mieleeni melkolailla samantien, kun olin ottanut tämän Instavideoni:

Työn merkityksellisyys ei synny itsestään, vaikkakin itsestä käsin.

Työn merkityksellisyyden tunne on sisäsyntyinen, kuten kaikki tunteemme. Silloinkin kun tunnetilojemme triggerinä olisi vaikkapa jokin työssä tapahtunut juttu – hyvässä tai pahassa.

Sieltä samasta paikasta, jossa ne tunteemme majailevat (alitajuntatiedostamaton mieli), nousee myös sinulle tärkeät motivaattorit, arvosi, jotka voivat tehdä mistä tahansa työstä merkityksellistä sinulle.

Sinulle merkityksellistä, vaikka se ei ulkopuolisten hämmästelijöiden mielestä voisi koskaan heille sellaista olla.

Mutta jos nykyinen työsi ei tunnu sinulle merkitykselliseltä, motivoivalta enää oikein millään kunnon mittarilla, niin silloinhan on tarpeen tehdä pieni (tai isompi) väliaikatsekki, ja mahdollisesti vilkuilla myös niihin vieraisiin pöytiin: missä olisi sinun seuraava steppisi?

Unelmatyö, ammatinvaihdos, työpaikan vaihdos, yrittäjyys, uravalmennus - Uracoach Kati Niemi
Unelmatyö tai yrittäjyys haaveissa? Varaa ilmainen tapaaminen kanssani kuvasta klikkaamalla.

Miten ihmeessä sitä voisi tarkastella työmarkkinoita, uusia työmahdollisuuksia tai vaikkapa yrittäjyyttä uusin silmin ja täysin avoimin mielin, ellei ensin hieman hio linssejään niin ulko- kuin sisäpuoleltakin?

Mistä lähteä liikkeelle kirkastamaan tulevaisuuden näkymiään, jos arki on harmaata ja tulevaisuus vähintään sumuinen, ellei mustanpuhuva?

Kun on (kuvittelee olevansa) ”kaiken nähnyt, kokenut ja kokeillut konkari”, ja sitä myöten on ne vuosikymmenten hyvien ja huonojenkin kokemusten lukkiutuneet ajatus-, tunne- ja toimintamallit taskussa, niin miten sitä nyt sitten yhtäkkiä lähtisi luomaan itseään uudelleen?

”Tyhjästä”…?

Tuntee, että vimmatusti kyllä haluaa muutosta, mutta mitä ihmettä se muutos voisi käytännössä olla, jos mikään ei oikein tunnu miltään eikä missään näköpiirissä näy mitään motivoivaa, aidosti itselle merkityksellistä…?!

Sepä se!

Muutos tai edes muutokseen ohjaavan suunnan havaitseminen ei ole helppoa, sitä on turha väittääkään, mutta onneksi itsensäkehittämisen (tai henkisen kasvun, jos haluaa sitä kutsua sillä termillä) matkastaan voi tehdä kuitenkin mahdollisimman helpon.

Kevyen, vaikka kipeää välillä tekisikin.

Kevyen, vaikka kipeää välillä tekisikin.

Se edellyttää kuitenkin sitä, että ensin malttaa tarkastella sitä omaa nykytilannettaankin neutraalimmin, objektiivisemmin, ikäänkuin kauemmas ulkokaarelle dissosioituneena.

Ennen kuin hyppää niihin johtopäätöksiin ennenaikaisesti, eli suomeksi sanottuna: 

ojasta allikkoon.

Mutta mikä voisikaan turhauttaa enemmän kuin se, että joutuu askartelemaan askeleensa yksi kerrallaan eikä voi heti hypätäkään maaliin tai edes loppusuoralle tavoitteen tuntumaan?

Sinnikkyyttähän siinä kyllä kysytään, että se oma (tiedostamaton; alitajunnan tasolla vaikuttava) skeptisyys sekä omaa itseä että uuden opettelua varten voitetaan. Ja saadaan vaalittua sitä sisälläsi jo nytkin olevaa pienenpientä uskon ja toivon kipinää siitä, että ”kaipa mä kohta tiedän mulle parhaan ratkaisun” tai ”ehkäpä tästä tulee vielä jotain”.

Ja sitten jonain päivänä saletisti saa huomata, että: 

Hetkonen! Aikamoinen matkahan tässä on taivallettu eikä se ”vanha minä” tunnu enää niin tutulta ja turvalliselta, koska sehän oli jo mennyttä maailmaa se!

Kyllä. Matka voi olla joskus kivinen ja hämmennystä täynnä. 

Mutta hämmennyksenkin hetkellä on ihan parasta muistuttaa itseään siitä faktasta, että hämmennys on hyvästä:

Hämmennyksen hetki on juuri se pysähdyspaikka, jossa olet jo näkemässä, kokemassa, oivaltamassa uutta.

Jos et oppisi ja oivaltaisi uutta, et koskaan kokisi tuota hämmennyksen hetkeä siinä vanhan tietosi (+luulojesi) ja uuden sinän välimaastossa.

Joskus vanhoista ajatuksistaan on supervaikeaa irtautua, koska kuvittelee (vahvasti uskoo) noiden ajatustensa olevan totta ihan vain siksi, että ne ovat viihdyttäneet itseä niin kauan.

Olet saattanut lukkiutua, suorastaan identifioitua omiin ajatuksiisi etkä ole enää huomannut olevasi vain niiden ristiriitaisten ajatusten ja tunteiden tarkastelija, ikäänkuin sivusta seuraaja.

Tämä voi olla juurikin yksi niistä syistä, miksi työsi ei tunnu enää hyvältä ja miksi epäilet, onko se työn merkityksellisyys sinulle edes niin tärkeää. (vaikka työ vie puolet hereilläoloajastasi)

Mutta muistathan, että sinä et ole ajatuksesi tai tunteesi. Ja siksi sinä voit valita ajatuksesi ja editoida myös tunteitasi.

Jos siis ajattelet, että ”et voi” tehdä jotain oman kuplasi ulkopuolella, se on sinulle niin kauan totta kuin valitset ajatella niin.

Erittäin todennäköisesti sukusi, ystäväsi, kollegasi ovat jakaneet tuon saman kuplan, jonka läpi olet ulkomaailmaa ihmetellyt ja päättänyt pysyä oman kuplasi suojassa.

Turvassa, koska sitähän se ihmislapsen (aikuisenkin sisäisen lapsen) ensisijainen tarve on: säilyä ylipäätään hengissä tässä menossa nimeltään elämä!

Ja tuo kaikki kaipaamasi sosiaalinen hyväksyntä on ollut se pienen (sisäisen) lapsen turvariepusi, joten tietysti sitä yrittää tehdä elämässään valintoja, jotka ovat muiden suopeissa silmissä hyväksyttyjä.

Oman kuplan mukaisia.

Esimerkiksi työelämässä itsensä toteuttamista ja tuloksiin tähtäämistä jollain sellaisella tavalla, jossa tuon tekemäsi työn merkityksellisyys nousisi muiden mielestä arvostettavista tai heille tärkeistä tekijöistä, vaikka työn tekijänä oletkin sinä eivätkä he.

Ei siis missään nimessä mitään liian radikaalia, joka vahingossa vielä rikkoisi sen kallisarvoisen ainutlaatuisen kuplan.

Koska mitä elämässä voisi olla, jos se niin rakas, tuttu, ennalta-arvattava kupla yhtäkkiä puhkeaisikin ja siitä sitä sitten putoaa mätkähtäisi maahan rähmälleen?

Ilman läheisten tukea ja turvaa?

Kävisikö siinä niin?

Jos kävisi, mitä tapahtuisi käytännössä?

Ja entä jos he kaikesta huolimatta silti tukisivat sinua? Tai ainakin hyväksyisivät sinut, vaikka eivät tukea oikein osaisikaan.

Rakastaisivat silti.

Mutta se voi olla liian iso riski otettavaksi. Liian paljon liipasimella.

Parempi siis vaan pysytellä siinä tutun, näennäisturvallisen menneisyyden huomassa, vaikka oma sisäinen kasvusi ei enää tuohon kuplaan mahtuisi ja kasvukivut kannustaisivat sinua jo toimimaan, niinkö?

Aivan kuten hämmennyskin, myös kipu on hyvästä: se saa sinut toimimaan.

Kivunkin kautta noussut toiminta voi johdattaa sinut siihen hetkeen, jossa se hyvää tekevä hämmennys vuorostaan valtaa sinut.

Kannattaako silloin palata maitojunalla takaisin, vai kestää se kaikkinainen hämmennys ja kaikki muutkin tunteensa, ja harjoitella vaikkapa tunteiden editointia ja ajatusten miellepiirteiden muokkausta ratkaisukeskeisemmin?

Uutta. Outoa! 

Siispä: kaikin tavoin kartettavaa.

Kunnes…

…on…

…aika.

Kohdata oma itsensä karuimmankin totuuden läpi.

Sen jälkeen maailma näyttäytyykin uudessa valossa, yhä positiivisempana ja valoisampana, täynnä mahdollisuuksia.

Sitten sinun on huomattavasti helpompaa havaita myös se urapolku, joka tuntuu ihan sinulta itseltäsi.

Aivan kuin se polku olisi tehty sinua varten.

Aivan kuin kaikki olisi kirkasta ja päivänselvää: tottakai, just tätä hommaahan mun on aina pitänyt tehdä!

Huh huh. 

Se se vasta onkin hämmentävää, ja siksi tuon huumaavan ihanankin tunteensa saattaa (alitajuisesti) pyrkiä noitumaan pois menneen minän ja egon voimin:

Eihän työ voi olla noin nautittavaa!

Ei työn merkityksellisyys ole niin tärkeää!

Eihän elämä ole pelkkää iloa ja juhlaa!

Says who?

Työn merkityksellisyys – Kaikki tunteet ovat omassa mittakaavassaan energisoivia.

Viha voi antaa voimaa, kuten kateuskin.

Ja jos voimansa vaan suuntaa positiiviseen tekemiseen ns. negatiiviselta tuntuvan tunnetilankin voimin, eikö se negatiivisuuskin siis lopulta kääntynyt hyväksi?

Mikään tunnetila tai muu tilanne ei ole pahasta, ellei sitä itselleen niin sanoita.

Vastaavasti esimerkiksi mikään surullinen tapahtuma elämässä ei ole ikuisesti 100-prosenttisen negatiivinen asia, josta ei voisi itää jotain uutta pientä toisenlaista, joka tarpeeksi kauan versottuaan toisi jonkin uuden, pikkiriikkisenkin hyvän asian tai ihanan ihmisen elämääsi.

Vaikeimmissakaan hetkissä ei mikään ole niin vaikeaa kuin oman itsensä kohtaaminen kritisoimatta ja koettamatta vääntää itseään väkisin johonkin, mitä haluaisi, vaan ei ole.

Tai ei ainakaan vielä ole.

Tulee olemaan, jos sen eteen tekee ”töitä”. Itsensäkehittämisen töitä oman itsensä äärelle maltillisesti pysähtyen. 

Unelmatyö, ammatinvaihdos, työpaikan vaihdos, yrittäjyys, uravalmennus - Uracoach Kati Niemi
Unelmatyö tai yrittäjyys haaveissa? Varaa ilmainen tapaaminen kanssani kuvasta klikkaamalla.

Jos sinun työn merkityksellisyys on nyt hieman hakusessa:

Näin tutustumisemme ensialkuun voisin kysyä sinulta pari juttua, joihin pyydän sinua vastaamaan.

Vastaamaan vain itsellesi. Ilman turhaa kuplaa juuri nyt suojanasi:

  • Miten sinä sytyt työstäsi?
  • Mistä ylipäätään elämässä nautit – tai et niin pidä?
  • Mitä kaipaat?
  • Annatko sellaisen kaipuuseen, nautintoonkin luvan itsellesi?
  • Jos annat, niin mistä työn merkityksellisyys syntyy silloin sinulle?

HHJ, KHT, KTM, Executive Coach, Hypnoterapeutti, NLP-valmentaja Kati Niemi

Niin rakastan tätä työtäni, jota saan tehdä aivan mahtavien asiakkaideni kanssa!

Minulle työn merkityksellisyys ja itseni kehittäminen myös ammatillisesti on tärkeää, ja onnekseni minun ihanat, oman itsensä kehittämisestä aidosti kiinnostuneet asiakkaani energisoivat minua aivan kuten minäkin heitä. 

Minulle tämä merkityksellinen työ on vastavuoroisuutta, yhdessä tekemistä, oivaltamista, kokeilua, uudelleen yrittämistä ja joskus niiden kaikista kipeimpien kokemusten kulkemista.

Kun kaipaat sparraajaa elämänsuuntasi selkeyttämiseen ylipäätään, tai esimerkiksi työkuvioihisi – nykyisiin tai tuleviin – laita viestiä tai varaa ensitapaaminen kanssani samantien.

Täällä olen oman elämänmissioni äärellä. Sinua varten.

Rakkaudella,

Coach Kati
Executive Coach, NLP Trainer, Hypnoterapeutti
[email protected]

SAA VIIKOITTAISTA INSPIRAATIOTA

OTA YHTEYTTÄ!

UUSIMMAT

Laita hyvä kiertoon!

Mitä ajatuksia tämä artikkeli herätti sinussa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ilmaista inspiraatiota