Mikä on tilanne Suomen peruskouluissa? Oppimistulokset ovat laskeneet, opettajat kokevat kasvavaa työkuormaa ja burnouteja, koulurauha kaipaa vahvistamista, erikoisluokkien ja painotetun musiikki-, liikunta- ym. opetuksen ja tasoryhmien tarpeellisuudesta väitellään ja osa kokee inkluusion haitalliseksi ja erityistarpeita vähätteleväksi säästötoimenpiteeksi. Erityisesti meidän aikuisten, jotka elämme ja kasvatamme lapsiamme ja nuorisoamme Espoossa, tulee fokusoida nyt entistä enemmän siihen, että ainakin espoolainen peruskoulu luo 100% kunnollisen pohjan sekä yksilön hyvinvoinnille ja työelämän onnistumisille että koko suomalaisen yhteiskunnan kestävälle kehitykselle.
Kun haluamme pitää kiinni tasa-arvoisesta ja laadukkaasta perusopetuksesta, meidän on uskallettava tehdä muutoksia. Mutta minkälaisia?
Erityisesti pääkaupunkiseudulla, kuten meillä Espoossa, peruskoulujen oppilasmäärät ovat kasvussa ja Suomen jo eniten velkaantuneimpiin kuntiin kuuluvan budjetimme tulisi riittää yhä lisääntyviin oppimisvaikeuksiin, koulurauhan haasteisiin ym odotuksiin, joita kasvava ja kansainvälistyvä Espoon väestö tuo mukanaan perusopetukseen:
Peruskoulu on oppilaiden hyvinvoinnin ja Espoon tulevaisuuden perustan rakentaja. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja motivoivaa, innostavaa oppimista tukevaan peruskouluun. Peruskoulun tulee tarjota selkeät pelisäännöt, riittävät tukipalvelut ja laadukas opetus.
Tässä blogijutussa käydään läpi ajankohtaiset kysymykset erityisesti Espoon kouluihin liittyen:
Miten kännykät vaikuttavat hermoston hyvinvoinnin kautta keskittymiskykyyn, muistiin, oppimiseen ja koulurauhaan?
Oppituntien aikana jokaisen lapsen tulee saada keskittyä 100% opiskeluun, mikä vahvistaa koulurauhaa ja oppimistuloksia.
Suomessa tulee ymmärtää jatkuvan kännykän käytön haitat mm. keskittymiskyvylle, oppimiselle, muistille ja hermostolliselle stressille. Muuten saamme jatkossakin hoitaa yhä enemmän hermostoperäisiä ongelmia, kuten stressin laukaisemaa häiriökäyttäytymistä sekä keskittymiskyky- ja oppimisvaikeuksia.
Peruskoulun oppitunneilta kännykän tulee pysyä poissa, ellei ole jokin erityinen opetustilanne, jossa kännykkää nimenomaisesti tarvitaan.
Lasten ja nuorten hermostostressin purkamiseksi sekä kansanterveyden ja -talouden parantamiseksi mm. terveisiin elämäntapoihin kannustamalla tarvitaan välitunneillekin runsaasti liikkumista eikä somen selailua.
Espoon kouluissa on otettava käyttöön kännykkäkielto oppitunneilla ja välitunneilla. Suoraa kännykkäkieltoa ei tarvita kuntatasolla, jos opettajat lunastavat luokkansa johtajuuden ja sopivat mm. kännykkäparkeista tai kännyköiden pysymisestä repuissa.
Lue tarkemmin miksi kännyköiden kielto peruskouluissa on hermostolle ja sitä myöten mm. aivotoiminnalle ja psykofyysiselle hyvinvoinnille erittäin tärkeää.
Lue myös tarkemmin miksi koulujen turvallisuuteen ja koulurauhan parantamiseen on panostettava nyt.
Peruskoulu Espoossa: Onko nykyinen inkluusiomalli toimiva vai epäonnistunut idea?
Inkluusio on tärkeä periaate, joka edistää yhteenkuuluvuutta kansainvälistyvän Espoon peruskouluissa ja opettaa lapsia tulemaan toimeen erilaisista taustoista ja lähtökohdista tulevien ihmisten kanssa. Sen avulla voidaan luoda kouluyhteisöjä, joissa kaikki oppilaat saavat mahdollisuuden oppia yhdessä ja toisiltaan.
Inkluusio vaatii riittävät resurssit, jotta se ei jää vain kauniiksi periaatteeksi ilman käytännön toteutusta. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden on saatava asianmukaista tukea, mutta heitä ei saa sulkea pois ns. normioppijoiden ryhmistä vain siksi, että he tarvitsevat oppimisen tukea esim. yksilöllisen kasvuvaiheensa tai neuroepätyypillisyytensä vuoksi.
Lisäksi on muistettava, että ns. normioppijoissakin on tuen tarvitsijoita eikä tuen pyytäminen tai esim. saatu oppimisen tuen päätös saa olla syy eristämiseen.
Toisinaan erityistarpeeseen luodut pienryhmät voivat olla osaltaan yksi tärkeä keino varmistaa, että kaikki saavat oppimiselleen sopivan ympäristön. Mutta on tärkeää, että erityisluokat eivät ole pysyviä, koska lapsen kasvaessa tukitarpeet usein muuttuvat.
Hyvin toimiva peruskoulu ennaltaehkäisee oppimisvaikeuksia ja tukee lasten itsetuntoa. Lisäksi koulurauha ja oppimisen edellytykset on varmistettava jokaisessa peruskoulussa.
Lapsen alisuoriutumiseen puuttuminen ja mm. luokalle jättäminen on erittäin tärkeää myös Espoon peruskouluissa.
Peruskoulu Espoossa on investointi lasten hyvinvointiin ja kaupungin tulevaisuuteen. On täysin normaalia, että jokainen lapsi kehittyy omassa tahdissaan ja peruskoulussa oppimistulokset vaihtelevat ikätovereiden välillä. Myös lapsen omalla koulupolulla numerot vaihtelevat – se on normaalia. Kuitenkin alisuoriutumiseen on puututtava nykyistä vahvemmin.
Ei ole kenenkään lapsen ja nuoren eduksi, että hänen alisuoriutumiseen ei puututa peruskoulussa. Hänet pitää pystyä jättämään luokalle, jos osaaminen on nelosen tasoista. Ja jokainen vitosen ja kutosenkin oppilas tulee saada nostettua ylemmäs vaikkapa kesäkoulujen avulla.
Emme voi rehellisesti sanoa olevamme koulutuksen kärkimaa, jos katsomme läpi sormien alisuoriutumista vain siksi, että olisi ikävää jättää lapsi luokalleen. Liiallinen pään paijaaminen ei ole rakkautta, joksi sitä voisi kuvitella, vaan silkkaa laiminlyöntiä.
Koulua ei käydä vain kavereiden vuoksi, vaan ensisijaisesti lapsen oman tulevaisuuden turvaamiseksi. Jos me aikuiset päästämme lapset peruskoulusta läpi ilman kunnollisia perustaitoja, me teemme todellisen karhunpalveluksen hänelle. Meidän löperyydestä kärsii lapsi mahdollisesti koko loppuelämänsä ajan.
Paljon reilumpaa lähimmäisenrakkautta on sekä ohjata ja tukea lasta kaikin mahdollisin tavoin että tarvittaessa jättää luokalle. Peruskoulu on kirjaimellisestikin ottaen koulutuksen perusta, joka jokaisen Suomessa asuvan on hallittava kunnolla – ei rimaa hipoen.
Peruskoulussa luokalle jääminen ei saa olla jokin häpeällinen asia, vaan sen tulee olla normaali seuraus siitä, jos lapsen taidot eivät vastaa sitä, mitä opetussuunnitelman oppimistavoitteiksi on määritelty.
Ei ole järkeä, että muu luokka joutuu edetä aina sen oppilaan tahdissa, joka ei mm. tee kotiläksyjään eikä muutenkaan ole kiinnostunut opetuksesta ja siksi ei osaa opetettuja asioita. Tällä mentaliteetillahan Suomen PISA-tulokset tippuvat takuuvarmasti jatkossakin.
Aivan kuten työpaikoilla: alisuoriutumiseen puuttumatta jättäminen tekee hallaa sekä alisuoriutujalle että kaikille hänen kollegoilleen. Esihenkilö ei saa pelätä alisuoriutumiseen puuttumista, koska silloin hän jättää oman johtamistyönsä isolta osin tekemättä.
Sama koskee opettajia. Heidän ammattitaidon pitää riittää sekä lapsen osaamisen rehelliseen arviointiin että luokalle jättämisen perustelemiseen lapselle ja tämän vanhemmille. Luokalle jättäminen ei toki saa olla mikään yllätys kenellekään, vaan 100% selkeä ja jokaisen ymmärrettävissä oleva seuraus siitä, jos lapsi ei opi tarvittavia asioita.
Laadukas peruskoulu ehkäisee syrjäytymistä ja tuo pitkäaikaisia säästöjä yhteiskunnalle. Jokainen lapsi tarvitsee sekä kannustusta että rajoja – peruskoulun on tarjottava molempia johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti.
Miksi Espoossa peruskoulun pitää huomioida yksilölliset oppimisvahvuudet eikä tasapäistää?
Espoossa peruskoulu tarvitsee enemmän sekä selkeää johtajuutta että yksilöllistä tukea oppilaille. Pienryhmät ja erikoistuneet opettajat eivät ole inkluusion vastakohta, vaan sen onnistumisen edellytys. Nämäkään ratkaisut eivät saa olla joko-tai vaan sekä-että.
Ilman riittäviä resursseja sekä oppimisen haasteiden kanssa kamppailevat että omalla alueellaan erikoistumista toivovat oppilaat jäävät vaille oikeanlaista opetusta.
Tarvitsemme myös tasoryhmiä ja enemmän valinnaisia aineita, jotta jokainen saa oppia vahvuuslähtöisesti eikä kaikki lapsia enää yritetä änkeä väkisin tismalleen saman putken läpi. Jokaiseen erikoistumis- ja etenemistarpeeseeen ei tarvitse perustaa omaa luokkaansa, koska pätevä opettaja osaa kyllä antaa lisätehtäviä lahjakkaalle oppilaalle.
Jos oppilas etenee nopeasti mm. matematiikassa, hänellä tulee olla mahdollisuus saada haasteita. Jos taas perustaidot kaipaavat vahvistamista, on tärkeää, että opetusta voidaan räätälöidä sen mukaisesti.
Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikki pakotetaan oppimaan samalla tavalla ja tahdilla tai opiskelemaan tismalleen sama määrä kaikkia aineita.
Miten painotettu opetus, kuten musiikki- ja urheiluluokat, tukee oppilaiden kehitystä Espoon peruskouluissa?
Painotettu opetus, kuten musiikkiluokat ja urheilupainotteiset luokat, eivät ole koulushoppailun ongelman ydin. Sen sijaan ne tarjoavat vahvoja kiinnostuksenkohteita omaaville oppilaille mahdollisuuden kehittyä omilla vahvuusalueillaan.
Ei ole viisasta lakkauttaa painotettua opetusta tasa-arvon nimissä, jos samalla otamme lahjakkailta lapsilta mahdollisuuden edetä. Tasa-arvoa ei synny tasapäistämällä.
On tärkeää, että valinnanvapautta lisätään kaikille oppilaille tavallisissakin kouluissa ilman, että välttämättä tarvitsee erikseen hakeutua erityislinjalle.
Lisäksi on tärkeää, että varsinkin kansanterveydellisesti tärkeää liikuntaa tuetaan mm. siinä, että liikuntapainotetuille luokille pääsisi muutkin kuin maailmanmestarit. Moni teini selviäisi varmasti paremmin rankoista teinivuosistaan, jos he saisivat panostaa mm. lätkään tai futikseen enemmän, vaikka he eivät seuransa tähtiä olisikaan.
Espoo peruskoulun tasoryhmät auttavat oppilaita innostumaan kiinnostuksenkohteistaan ja opettajiakin motivoitumaan työstään.
Lapset ja nuoret kehittyvät eri tahtiin sekä omaavat erilaisia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita, joten koulujärjestelmän on tuettava heidän yksilöllistä oppimistaan.
Tietyissä aineissa joustavat tasoryhmät auttavat tarjoamaan opetusta, joka on oppilaalle sopivalla haastetasolla ja tukee hänen motivaatiotaan sekä kehittymistään ilman, että kukaan jää jälkeen tai turhautuu liian helppoon opetukseen.
Tämä ei ole eriarvoistavaa, vaan pikemminkin kannustaa monipuoliseen kehitykseen ja tarjoaa mahdollisuuksia kaikille.
Lapsilla on erilaisia luontaisia taipumuksia, kiinnostuksen kohteita ja kehityksen vaiheita, joita tulee tukea eikä estää, jotta jokainen saa kehittyä omien vahvuuksiensa mukaisesti ja saa parhaan tuen oman tasonsa tarpeiden mukaisesti.
Inhimillinen tasa-arvo ei tarkoita tasapäistämistä eikä yksilön todellisten tarpeiden ohittamista. Tasoryhmät luovat hyvinvointia ja parantavat oppimistuloksia jokaiselta tasolta eteenpäin.
Opettajankin kannalta on hyvä, jos voi fokusoida opetusta aina kunkin tasoryhmän tarpeisiin, ja lapset pystyvät ja ovat motivoituneita keskittymään opetukseen joka on juuri heille hyödyllisintä. Peruskoulun resurssit on kohdennettava niin, että ne tukevat oppimista, turvallisuutta ja tulevaisuuden työelämätaitoja.
Unohdettu keino: Peruskoulun oppimistuloksia ja koulurauhaa kannattaa parantaa myös kouluruoan avulla.
Olemme jättäneet aivan liian vähälle huomiolle ihmisen elämän perusasiat, kuten terveellisen, kemikaalivapaan ruoan merkityksen.
Suolisto on toiset aivomme. Jokainen aivojen välittäjäaine, hormoni, hermosolu ja ylipäätään koko kehomme rakentuu niille molekyyleille, joita syömme päivittäin. Me olemme mitä me syömme.
Kun lapsella on esim. keskittymis- tai oppimisvaikeuksia tai levottomuutta, niihin ei pidä tarjota pelkästään terapiaa saati adhd-amfetamiinipillereitä, vaan muistaa myös ruoan tarjoama luonnollinen kemia.
Tiedämme, miten paljon fyysiseen ja psyykkiseen – sekä sitä myöten sosiaaliseen – hyvinvointiin voimme vaikuttaa ruoalla ja mm. niinkin simppelillä asialla kuin puhtaan veden ja mineraalien saannilla.
Näihin panostaminen on tuntunut unohtuneen peruskouluista ja jopa sote-palveluista, joissa helpommin kirjoitetaan jokin pikaresepti sen sijaan, että korjataan itse juurisyyongelma.
Kyllä, varmasti niitä pillereitäkin tarvitaan toisinaan. Mutta aivan liikaa ollaan menty ylikemikalisoitumisen suuntaan samalla, kun näiden elämän peruspilareiden on annettu romahtaa monillakin elämän- ja teollisuudenaloilla.
Luonnonmukaisuuden lisääminen ei ole mitään löperöä sinisilmäistä pehmoilua tai viherpiiperrystä (jep, näistä asioista puhuttaessa helposti annetaan aivan hölmöjä leimoja, jotta luonnonmukaisia metodeja kannattava henkilö hiljenisi). Tosiasiassa luonto tarjoaa sitä kovinta kemiaa, jolla lasten ja nuorten mielenterveys ja oppimistuloksetkin saadaan paranemaan.
Kun peruskoulu toimii hyvin ja kouluruokailukin tukee keskittymiskykyä ja koulurauhaa, lapset oppivat, voivat hyvin ja rakentavat kestävää yhteiskuntaa.
Etäopetusta vain erityistilanteissa Espoon peruskouluissa
Etäopetus ei lähtökohtaisesti voi korvata perusopetuksen päämuotoa, ja vain erityistilanteissa se voi täydentää opetusta.
Etäopetus voi olla hyödyllinen lisä perusopetuksessa tietyissä erikoistilanteissa, kuten pitkäaikaisen sairauden, erityistarpeiden tai väliaikaisten poikkeustilanteiden vuoksi.
Lapsille ja nuorille kuuluu kuitenkin mahdollisimman aktiivisesti ja inhimillisesti läsnäoleva opetus, jossa vahva yhteisöllisyys, sosiaalinen vuorovaikutus ja yksilöllinen tuki ovat keskiössä.
Etätyöskentely ei osallista lapsia tarpeeksi, vaan lapset pitävät ruudun pimeänä ja ovat kännykällä, vaikka pitäisi seurata opetusta.
Etäopetuksessa on myös liian korkea kynnys pyytää opettajalta apua eikä opettaja voi aidosti myöskään havaita, kuka putoaa kärryiltä.
Liian somen käytön myötä lapset ovat jo nyt liian vähän aidosti sosiaalisessa kanssakäymisessä keskenään, mikä on osaltaan vaikuttanut mm. yksinäisyyteen ja mielenterveyden haasteisiin.
Etäopetuksen tauoilla lapset pysyvät koneillaan tai kännyköillään eivätkä pidä kunnon välitunteja, joiden aikana heidän tulisi liikkua purkaakseen aktiivista keskittymistä edellyttäneen opiskelun aiheuttamaa hermostokuormaa kehonsa kautta.
Peruskoulu Espoossa: Miten voimme houkutella, motivoida ja sitouttaa päteviä opettajia Espooseen?
Opettajat ja varhaiskasvatuksen työntekijät tekevät yhteiskunnallemme erittäin arvokasta työtä. Heidän palkkansa ei aina täysin vastaa työn vaatimuksia ja vastuullisuutta, mikä on yksi syy sille, että jotkut opettajat harkitsevat alanvaihtoa tai hakeutuvat naapurikunnan kouluun palkan perässä.
Pääkaupunkiseudulla käydään kilpailua parhaista opettajista, mutta pelkkä palkka ei ole ainoa eikä pitkävaikutteisin tekijä työhyvinvoinnin eikä työmotivaation kannalta.
Työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu, arvostava kanssakäyminen sekä luokka- että opettajainhuoneessa, työolojen ja työaikojen joustavuuden parantaminen sekä aito mahdollisuus keskittyä opetukseen ilman liiallista hallinnollista Wilma- ym. taakkaa tai raportointeja ovat keskeisiä tekijöitä, joilla voidaan parantaa opettajien kokemaa oman työnsä ”hinta-laatu-suhdetta”.
Espoossa tulee houkutella ja sitouttaa päteviä opettajia ja varhaiskasvatuksen ammattilaisia kilpailukykyisillä palkoilla, mutta myös muilla keinoilla, kuten vähentämällä byrokratiaa, tarjoamalla riittävästi tukea oppilashuollon ja koulunuorisotyön kautta sekä kehittämällä työyhteisöjä, joissa opettajilla on mahdollisuus vaikuttaa opetuksensa sisältöön ja kehitystyöhön.
Palkankorotukset toimivat vain sen aikaa, kunnes naapurikaupunki nostaa opettajiensa liksoja asteen ylemmäs.
Kasvavassa ja vahvasti kansainvälistyvässä Espoossa opettajat ovat kovilla ja pula pätevistä opettajista on vakava haaste. Meidän tulee houkutella hyviä ammattilaisia monipuolisilla keinoilla, kuten riittävän kilpailukykyisellä palkkauksella ja paremmilla työoloilla, mutta ei pelkästään rahalla.
Tutkimustenkin mukaan palkankorotus ei lämmitä kuin hetken varsinkaan, kun työolot ovat rankat ja työssäjaksaminen jatkuvasti koetuksella mm. levottomien luokkien tai yhä lisääntyvien erityistukitarpeiden vuoksi.
Tietysti korkeakoulutetut ja oikeasti todella rankkaa duunia tekevät opettajat ansaitsevat kunnon palkan arvokkaasta työstään. Ja kyllä, meillä Suomessa on epätasa-arvoisia vinoumia mm. miesvaltaisten insinööritöiden ja naisvaltaisen opettaja- tai hoiva-alojen ammattien palkkauksessa.
Siltikään palkankorotukset eivät ole tie onneen ja autuuteen. Hyvin johdettu työyhteisö, ammatti- ja kielitaitoiset kollegat sekä koko henkilöstön vaikutusmahdollisuudet arjen sujuvuuteen ovat myös ratkaisevia tekijöitä. Kun henkilöstö saa enemmän vapautta kehittää toimintaa parhaaksi näkemällään tavalla, he myös sitoutuvat vahvemmin ja työssäjaksaminen paranee.
Riittävän pienet luokkakoot ja koulurauhaa edistävä moniammatillinen tuki auttaa opettajia jaksamaan, ja niihin investoiminen on nyt kriittisempää kuin opettajien kannustaminen pelkällä rahalla.
Meidän tulee purkaa opettajien liikakuormitusta, joka vaikuttaa myös lasten keskittymiskykyyn, oppimistuloksiin ja mielenterveyteen. Peruskoulu Espoossa tarvitsee sekä vahvaa yhteisöllisyyttä että yksilöllistä tukea, jotta jokainen lapsi voi oppia ja kasvaa hyvin.
Mutta pääkaupunkiseudun kuntien palkkakilpailu ei ole kestävää.
Peruskoulu Espoossa: Onko suuremmista kouluyksiköistä enemmän hyötyä vai haittaa?
Koulurakennusten ja resurssien näkökulmasta suuremmat kouluyksiköt ovat usein taloudellisesti kestävämpiä ja ne voivat tarjota monipuolista opetusta mm. laajempina kielivalikoimina, valinnaisaineiden tarjontana, liikuntasaleina ym.
Toisaalta lähikoulut ovat tärkeä osa elinvoimaisia yhteisöjä, ja monille lapsille turvallinen ja tuttu oppimisympäristö on ensiarvoisen tärkeä. Pelkän keskittämisen sijaan meidän tulee miettiä ratkaisuja, jotka mahdollistavat myös pienten koulujen toiminnan jatkumisen.
Koulurakennuksen koosta riippumatta jokaisen luokan ryhmäkoko tulee olla tarpeeksi pieni. Kukaan lapsi tai teini ei pysty keskittymään tai saamaan kunnon opetusta missään massaluentosalissa, jotka kuuluvat yliopistoihin – ei peruskouluihin.
Lähikoulut ovat tärkeä tekijä alueen yhteisöllisyyden ja lasten hyvinvoinnin kannalta.
Pienemmät koulut tarjoavat usein rauhallisemman oppimisympäristön, joka tukee oppilaiden keskittymiskykyä ja koulussa jaksamista paremmin kuin suuret massakoulut. Kun lapset voivat hyvin koulunsa tavallisessa arjessa, se vähentää kalliimpien tuki- ja mielenterveyspalvelujen kuluja sekä lisää myös vanhempien hyvinvointia.
Toisaalta suurilla kouluilla on omat vahvuutensa, kuten laajempi valinnaisaineiden tarjonta ja monipuolisemmat tilat esimerkiksi taide- ja liikuntaopetukseen.
On tärkeää varmistaa, että myös suurissa yksiköissä koulurauha säilyy ja oppilaiden yksilölliset tarpeet huomioidaan riittävällä resursoinnilla.
Myös suurissa kouluissa tulee olla riittävän pienet luokkakoot, joka on tärkeämpää kuin itse rakennuksen koko tai sijainti.
Kouluverkkoratkaisujen tulee perustua kokonaisarvioon, jossa huomioidaan koulumatkojen pituus, opetuksen monipuolisuus ja laatu sekä koulurauhan turvaaminen. Kun peruskoulun perusta on kunnossa, se tukee sekä lasten oppimista että koko yhteiskunnan kestävää kehitystä.
Erityisopettajat, koulupsykologit ja nuorisotyöntekijät ovat keskeisessä roolissa oppilaiden hyvinvoinnin ja oppimisen tukemisessa.
Heidän työnsä mahdollistaa yksilöllisen ohjauksen, varhaisen tuen ja turvallisen kouluyhteisön, jossa jokainen nuori voi kasvaa omien vahvuuksiensa mukaisesti. Heidän ammattitaitoaan tarvitaan myös mm. yhteisöllisyyden ja koulujen turvallisuuden parantamiseen, joihin tulee panostaa nyt Espoossa erityisesti.
Siksi Espoon kaupungin ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueemme saumattomaan yhteistyöhön on nyt panostettava.
Espoon peruskoulut: Tulevaisuuden koulutuksen suunta?
Oppimisrauha ja selkeät säännöt ovat jokaisen peruskoulun perusta, jotta sekä oppilaat että opettajat voivat hyvin. Espoolla ja muilla kunnilla on nyt valinnan paikka. Haluammeko koulutuksen, joka tukee jokaista lasta ja nuorta yksilöllisesti ja antaa heille parhaat mahdollisuudet kehittyä?
Entä mikä on peruskouluun valmistavan varhaiskasvatuksen rooli? Miten voisimme varmistaa paremman startin peruskouluun, kun yhä useampi maahanmuuttajakin osallistuisi suomenkieliseen varhaiskasvukseen?
Koulutukseen panostaminen on investointi tulevaisuuteen. Se ei ole vain kuluerä, vaan se määrittää yhteiskuntamme hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn. Nyt on aika tehdä rohkeita päätöksiä paremman koulutuksen puolesta.
Arvostatko sinäkin terveyttä ja hyvinvointia, parempaa työelämää sekä turvallisuutta mm. kouluissa ja kaduilla?
Mainiota – niin minäkin!
Olen terapeutti, mielenterveyden taitojen valmentaja ja työhyvinvoinnin johtamisen kouluttaja-yrittäjä, jolla on pitkä ura johtajana. Voit tutustua tarkemmin monipuoliseen koulutus- ja kokemustaustaani ja saamiini valmennuspalautteisiin.
Espoolainen peruskoulu voi olla sekä inhimillinen että tavoitteellinen, kun resurssit ja johtaminen ovat kohdallaan. Olen ehdolla kunta- ja aluevaaleissa, koska intohimonani on edistää:
- TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA: Henkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin parantaminen inhimillisenä kokonaisuutena ja aktiivisemmassa yhteistyössä kaupungin moniammatillisten osaajien ja hyvinvointialueen palvelualueiden kanssa.
- TURVALLISUUTTA: Turvallisuus palvelujen saannissa ja vaikuttavuudessa sekä mm. kaduilla, kouluissa ja julkisen hallinnon työntekijöiden työolosuhteissa.
- TYÖELÄMÄÄ JA YRITTÄJYYTTÄ: Työelämän vahvempi elinvoima, joka edistää niin yritysten, työntekijöiden kuin elinympäristömmekin hyvinvointia sekä parantaa eri asukasryhmien yhteisöllisempää aktiivisuutta kestävän hyvinvoinnin luomiseksi meille kaikille.
- TIEDOLLA JOHTAMISTA: Hyvä hallinto ja kokonaistaloudellinen järkijohtaminen ovat ydinosaamistani pitkältä yritysjohtajauraltani ennen kuin ryhdyn hyvinvointialan yrittäjäksi (perustietoja tästäkin taustastani voit lukea alla).
Alue- ja kuntavaaleissa tärkeiden aiheiden kannalta tarvittaviin perusvahvuuksiini kuuluu mm.:
- KOKONAISVALTAISEN hyvinvoinnin ja inhimillisen arjen ymmärtäminen (terapeutti, mielenterveyden taitojen kouluttaja, 3 lapsen/teinin äiti).
- TODELLISEN työelämän ja yritystoiminnan tunteminen (työhyvinvoinnin johtamisen valmentaja, kokenut johtaja, yrittäjä)
- HYVÄN hallinnon ja talouden osaaminen (HHJ, KTM, KHT, CFO, VP)
Tutustu tarkemmin koulutus- ja kokemustaustaani ja saamiini valmennuspalautteisiin.
Terveyttä + Turvallisuutta + Työtä + Tiedolla johtaen
