Suomeen on vihdoin saatu erittäin tärkeä laki kokoomuksen hallitusohjelman mukaisesti. Toukokuussa 2025 voimaan astuva lasten ja nuorten terapiatakuu varmistaa, että alle 23-vuotiaat pääsevät tarvitsemansa lyhytpsykoterapian ym psykososiaalisen tuen piiriin 4 viikon sisällä tarpeen toteamisesta.
Vaalikoneissa nuorten mielenterveyspalveluista kysyttiin muun muassa näin:
Tämä uusi laki terapiatakuusta on merkittävä askel kohti ennakoivampaa, inhimillisempää mielenterveystyötä ja konkreettinen teko, joka tuo toivoa lapsille, nuorille ja heidän vanhemmilleen. Terapiatakuu on osa kokoomus-vetoisen hallituksen palvelu-uudistuksia. Tämä tärkeä vastuunkannon teko perustuu ymmärrykseen siitä, että mielen hyvinvointi on osa terveyden kokonaisuutta ja että avun on oltava saatavilla ajoissa, ei vasta kriisin hetkellä.
"Kiitos kaikesta tuestasi tämän vuoden aikana! 🤗 Sinä koppasit minut turvaverkkoon, kun olin putoamassa; en ikinä unohda sitä.😘"
Meidän tehtävämme hyvinvointialueilla on nyt varmistaa, että terapiatakuu tuo myös vaikuttavia tuloksia.
Hyvä laki ei yksin riitä, jos sen toimeenpano kompastelee käytäntöön. Suomen jokaisella sote-hyvinvointialueella on nyt tärkeä vastuu siitä, että laki saadaan myös käytännössä toteutettua.
Siksi tarvitsemme vankkaa ja määrätietoista johtamista, jossa yhdistyvät aito ihmislähtöisyys eli psykofyysisen terveyden edistäminen, ratkaisukeskeisyys, uudistusmielisyys ja viisas resurssien kohdentaminen.
Meillä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on rakennettava selkeät hoitopolut ja huolehdittava siitä, että oikeanlaista tukea on tarjolla siellä, missä lapset ja nuoret liikkuvat: kouluissa, opiskeluterveydenhuollossa ja matalan kynnyksen palveluissa. Myös liikkuvaa sosiaalityötä ja aitoja harrastusmahdollisuuksia tarvitaan, jotta nuoret eivät maleksi ja jengiydy ostareilla tai juna-asemilla.
Olen ehdolla kuntavaaleissa Espoossa ja aluevaaleissa Länsi-Uudellamaalla, koska haluan olla rakentamassa Suomea, jossa jokainen lapsi ja nuori saa kasvaa ympäristössä, jossa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin eli myös mielenterveyteen panostetaan ennaltaehkäisevästi eikä vasta jälkijättöisesti akuutteihin kriiseihin reagoimalla pelkillä pillereillä, huostaanotoilla ja rangaistuksilla.
Niitäkin tietysti tarvitaan. Kuitenkin aidossa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä on nyt Suomessakin vihdoin hyväksyttävä se tosiasia, että:
Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.
Siksi niistä jokaista voi myös edistää toinen toistensa kautta, ei siiloissa.
Vanhakantaisen yksisilmäisen mentaliteetin sijaan meidän on Suomessakin kyettävä katsomaan terveyttä ja hyvinvointia sekä sitä myöten mm. parempaa opiskelu- ja työkykyä kokonaisuutena.
Siiloissa johtaminen ei ole kunnon johtamista menestyvissä yrityksissäkään – ja näin on myös terveyden ja hyvinvoinnin johtamisen kohdalla julkisen hallinnon sote- ym. palveluissa.
Tarvitsemme moniammatillisempaa otetta mm. sote-palveluihin, jotta käytettävät resurssit tuottavat myös vaikuttavia tuloksia. Kokoomuksen edistämän omalääkäri- ja hoitajamallin voi toteuttaa kokonaisvaltaisempana yhteistyömallina myös Länsi-Uudellamaalla sekä virka- että ammatinharjoittajapohjaisesti.
Terapiatakuu ja paraskaan yksittäinen terapiatapaaminen tai fyysinen lääke-/hoitotoimenpide ei tuota yhtä kestäviä tuloksia kuin se, että yksilön omassa arjessa tapahtuu muutoksia.
Esim. unen puute (mm. someskrollauksen, sinivalo-ruutuajan, psyykkisen tai fyysisen stressin ym. vuoksi) vie kenen tahansa ihmisen muutosvoiman ja maailma näyttää mustalta, jolloin nuori ei esimerkiksi näe työllistymismahdollisuuksiaan vahvuuslähtöisesti tai nuori kokee työkuorman liian raskaaksi ja ajautuu burnoutiin.
Kyllä, muutoksia tarvitaan myös työelämään ja johtamisen uudistamiseen (paljonkin), mutta parhaillakaan organisatorisilla ja työhyvinvointikeinoilla ei voi taistella jatkuvasti sekaisin olevaa kehon kemiaa vastaan.
Vastaavasti jos lapsi tai nuori syö ja juo mitä sattuu, silloin hänen kehossa on mm. vitamiinien ja kivennäisaineiden puutteen vuoksi 100% luonnollinen stressireaktio jatkuvasti päällä, ja tietysti tämä fyysislähtöinen stressi mustaa mielenkin.
"Kärsin mm. paniikki- ja ahdistuneisuusoireista sekä huonounisuudesta. Minulla oli tarvittaessa käytössä rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet. Elämäni tuntui selviytymistaistelulta päivästä toiseen, ei puhettakaan mistään sellaisista asioista kuin nautinto, aito ilo, luottamus tai rentous - asiat, joista on tullut nykyisin elämäni ykkösprioriteetteja, joihin ohjaan lempeästi mielenkiintoani ja kalenteriani. Muutokset, jotka koin, alkoivat yllättävän nopeasti. - - - Tämä matka on sisältänyt paljon oman itsen työstämistä, yllätyksiäkin, mitä nousi esiin oikeiden kysymysten avulla. Olen käsitellyt eroni lisäksi työuupumustani, pohtinut mikä johti siihen ja millä valinnoilla en enää joudu siihen. - - - Olen oppinut rauhoittamaan kehoni ja mieleni, enkä ole enää pitkään aikaan tarvinnut rauhoittavia- tai unilääkkeitä. Se on minulle hämmästyttävää edelleen. Olen todella kiitollinen tästä ohjauksesta. Katilla on mieletön kyky kaivautua ongelmien ytimeen, auttaa kohtaamaan ne ja ratkomaan niitä. Tapaamisten jälkeen on aina voimaantunut ja kevyt olo, mieli täynnä toivoa.☀️ Suosittelen tätä valmennusta ihan kaikille ja eritoten sinulle, joka kamppailet töissä tai elämässä muuten. Tai sinulle, joka koet olevasi jotenkin "umpikujassa" tai "tuuliajolla". Koska et sinä oikeasti ole.❤️"
1600-luvulta alkanut, silloisen kirkkovallan tahdon mukainen eli 100% keinotekoinen kehon ja mielen eriyttäminen on edelleen joidenkin suomalaisten näkemys siitä, miten kehoa ja mieltä pitäisi hoitaa erikseen siiloissa.
Tämä on toisaalta täysin ymmärrettävää, koska kaikki muutkin vanhat (virheellisetkin) uskomuksethan siirtyvät sukupolvelta toiselle kansanperintönä, ja mm. neuropsykologia/-biologia on kehittynyt kunnon harppauksin vasta viime vuosikymmenen aikana.
Monella sote-konkarilla on siis verovaroin kustannettu peruskoulutus saatu kauan ennen nykyistä aivo- ja hermostotietoisuuden valtavaa lisääntymistä. Siksi jokaisen sote-ammattilaisen tulee saada myös kunnollista jatkokoulutusta.
Muutoin hoitomme tulevat jäämään Suomessa kauas kansainvälisestä nykytasosta ja kumuloituvien elintapa- ym kansantautien laskun maksamme me veronmaksajat sekä suorina sote- ja KELA-kuluina että alentuneena työ- ja innovaatiokykynä.
Suomessa on jo nyt paljon hyvää, modernia tutkimusta, mutta meidän on varmistettava, että uusin monialainen tutkimustieto ja myös ne vaikeammin mittaroitavat empiiriset havainnot saavuttaa myös jokaisen käytännön työtä tekevän sote-ammattilaisen ja että he vievät tuon tiedon asiakkaan todelliseen hoitoon asti.
Tosiasiassa mm. aivokuvantamisten ym. nykyaikaisten tutkimusmetodien myötä tiedämme, että keho ja mieli ovat jatkuvasti synkronissa tälläkin sadasosasekunnilla psykofyysisen hermoston kautta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Ja juuri siksi ei ole mikään ihme, että lasten ja nuorten ylipaino ja elintapasairaudet, mielenterveysongelmat, ruutuaika, ADHD- ja masennus- ym. lääkkeiden määrät ovat kaikki nousevalla käyrällä, kun taas mm. kouluissa keskittymiskyky, PISA-tulokset ja fyysinen kunto ovat heikentyneet.
Jos aiemmin esille nostamieni esimerkkien kaltaisissa erittäin yleisissä tilanteissa lasta ja nuorta ei oivalluteta kehomielen syy-seuraussuhteista ja vahvasti ohjata vaikkapa ravinto-, liikunta- ja univalmennukseen, pelkkä tunne-/keskusteluterapia ei edelleenkään muokkaa kehon kemiaa kuntoon. Siksi monet täysin luonnolliset, inhimilliset psykofyysiset stressireaktiot nousevat pintaan yhä uudelleen ja uudelleen vuosien ajan. Ja sitten jäädään pois työelämästä sosiaaliturvan varaan.
Se ei luo hyvinvointia yksilölle eikä yhteiskunnalle. Tämä erittäin haitallinen kierre on nyt stopattava ja muutos parempaa kohti käynnistettävä.
Soten johtaminen siiloissa lienee osaltaan myös yksi syy siihen, miksi jotkut sanovat käyneensä esim. 3 vuotta KELA-korvatussa terapiassa eivätkä kokeneet saavansa mitään hyötyä, vaan samojen haasteiden parissa painittiin vuodesta toiseen tai samoja pillereitä syötiin ilman, että alkuperäistä ongelmaa saatiin ratkaistua.
Jos pitkäkään hoito ei tuota tuloksia, ei vika ole hoidettavassa yksilössä, vaan hoidossa, jota tulee parantaa. On nähtävä ihminen psykofyysisenä kokonaisuutena ja myös hoidettava häntä sellaisena, inhimillisenä yksilönä eikä jonain menetettynä tapauksena, jota ei mukamas saataisi takaisin tolpilleen ja elämää raiteilleen oikein tuettuna.
Kuvainnollisesti: kolmijalkatuolikin pysyy tolpillaan vain kun jokainen pilari on riittävän kohdillaan. Näin on myös psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin peruspilarien laita.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että lääkkeistä akuutissa tilanteessa tai KELA-terapiasta ei olisi hyötyä ja todellakin mm. terapiatakuu on äärimmäisen tärkeää.
On silti ymmärrettävä se, että parhaillakaan tunteiden johtamisen taidoilla tai ajattelun avaroittamisen terapiametodeilla ei voi muokata kehon kemiaa, jota esim. ravinneköyhä ruoka ja liikunnan tai unen puute sotkevat alta aikayksikön taas uudelleen. Ja jos lisäksi nämä kehon 100% luonnolliset psykofyysiset oireet eli epätasapainosta kertovat 100% tarpeelliset viestit sitten häivytetään keinotekoisilla kemikaaleilla, ei ongelmien juurisyytä edelleenkään saada korjattua ja kaikki KELA-lääkekorvaussummat menevät kankkulan kaivoon.
Kyllä, joissain tilanteissa juuri se yksittäinen lääkeresepti oli se hetkellisesti puuttuva palanen. Tai se terapia auttoi juuri sopivasti takaisin tolpilleen ja näkemään maailman mahdollisuudet positiivisemmin. Mutta jos muutosta ei silti tapahdu mm. henkilön elämänvoimassa ja paremmassa työkyvyssä, silloin tarvitaan tehokkaampia eli psykofyysisesti ja sosiaalisesti (yhteiskunnallisesti) kokonaisvaltaisempia keinoja.
Mitä yhteiskunnallisten normien purkaminen eli useimmiten tiedostamattomien vinoumien vapauttaminen voisi tarkoittaa käytännössä? Yksinkertainen tosielämän esimerkki: kun läheinen kuolee, suru on 100% luonnollinen seuraus, jota ei pidä ”lääkitä” pois KELA-korvatuilla pillereillä.
Ihmisen on 100% tärkeää tuntea myös surua silloin, kun surettaa. Vaikeimmissakaan tunteissa ei ole mitään väärää, pahaa tai pelottavaa, vaikka lapsena meidät useimmiten onkin suggeroitu ”älä itke”-tyyppisellä tunnekylmyydellä. Sellainen mentaliteettihan se vasta sairastuttaakin ja sitten haetaan taas lisää KELA-korvattavia lääkkeitä, jotta olisimme ”normaaleja” emmekä tuntisi lopulta mitään muuta kuin harmaata tylsyyttä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
Sellainenko mentaliteetti rakentaisi Suomelle edes sitä taloudellista hyvinvointia mm. rohkeiden yritysinnovaatioiden tai luovien kehitysideoiden muodossa? Kaukana siitä.
Kuitenkin edellä mainittu case oli yksi tositarina, jolla Suomen sote-järjestelmässä ”hoidetaan” mm. surusta kärsiviä. Ikävältäkään tuntuva tunne ei ole turha tai haitallinen eikä tosiaankaan minkään sortin sairaus, vaan täysin luonnollinen ja inhimillinen perusjuttu. Sosiaalinen normistomme on ohjannut meitä neuvostososialistisesti helpommin johdettavaksi koneistoksi, josta olisi jo aika vapautua.
Olemme unohtaneet olevamme inhimillisiä ihmisiä eli laumaeläimiä. Siksi ne sosiaaliset normitkin tarttuvat meihin niin tiukasti, jotta emme vaan menettäisi suojaamme eli laumaamme. Ja siksi niiden normien purkutalkoot edellyttää ensin kunnon havahtumista, sitten ratkaisukeskeisempiä tositoimia.
Terapiatakuu toivottavasti varmistaa ainakin tuota havahtumista tähän yhteiskunnalliseen ongelmavyyhtiin, joka on yksi syy lisääntyneiden mielenterveysongelmien takana.
Terveys ja hyvinvointi rakennetaan ihmisen omassa arjessa, ei yhdelläkään sote-vastaanotolla.
Ei ole myöskään taloudellisesti kestävää panostaa pelkästään vastaanotolle pääsyn nopeuteen, vaan siellä vastaanotolla saatavan hoidon ja arjessa toteutettavien toimien vaikuttavuuteen.
Tämän vuoksi sote-palveluista puhuttaessa tulee muistaa myös ne sosiaali- ja hyvinvointipalvelut, joissa asiakasta ohjataan tarvittaessa kädestä pitäen muutoksen onnistumiseksi.
Esimerkiksi sosiaalipalvelut eivät ole lainkaan mitään ”pehmeää paapomista”, vaan myös kokonaistaloudellisesti kestävää ratkaisukeskeisyyttä, jota myös sote-johtamisessa tarvitaan rutkasti enemmän.
Kokonaisvaltaisempaa psykofyysistä terapiaa ja myös niitä sosiaalipalveluja tarvitaan nimenomaan ihmisen oman arjen käytännön muutosten toteuttamiseen, koska muuten paraskin keskusteluterapia tai ne tehokkaimmatkin pillerit valuvat hukkaan lopulta kuitenkin.
Tämän vuoksi mm. lääkärien ja terapeuttien tulee tehdä yhteistyötä sekä keskenään että monien muidenkin ammattilaisten kanssa.
On ymmärrettävää, että sote-ammattilaisten koulutuksessa keskitytään yhteen aihealueeseen, jotta siitä aihealueesta tiedetään mahdollisimman paljon. Mutta tällöin on suurena vaarana tosiasiassa unohtaa se ihminen, jota oikeasti ollaan hoitamassa. Hänen arjessaan kaikki vaikuttaa kaikkeen eikä hänen psykofyysinen hyvinvointi rakennu siiloissa, vaan 100% integroituneena kokonaisuutena.
Siksi kaikkien sote-ammattilaisten tulee vähintäänkin ohjata asiakas eteenpäin kollegoilleen, jotta esim. ravinto- ja liikunta-asiat saadaan tukemaan terapian tavoitteiden toteutumista henkilön arjessa. Muuten ne parhaimmatkaan KELA-korvatut terapiat ja lääkkeet eivät tuota tuloksia mm. parantuneena elämänlaatuna ja työkykynä. Terapiatakuu varmistaa nopean pääsyn mielenterveyspalveluihin ilman kuukausien odotusaikoja, mikä tukee ennaltaehkäisyä ja kriisien katkaisua ajoissa – ja siten tuottaa tulosta myös työelämän ja kansantalouden mittareilla tarkasteltuna.
Miksi tämä on minulle näin terapeuttina ja entisenä pitkän linjan yritysjohtajana (ks. taustani) niin tärkeää? Koska:
Lasten ja nuorten terapiatakuu liittyy suoraan ydinarvoihini:
Vapaus. Vastuullisuus. Rohkeus. Rakkaus. Ja aito ilo niin työ- kuin yksityiselämässä.
Vapaus syntyy vasta, kun ihminen kokee olevansa turvassa – myös itsensä kanssa.
Vastuullisuus tarkoittaa oman vastuunoton lisäksi sitä, että yhteiskunta kantaa huolta heistä, jotka eivät hetkellisesti jaksa tai osaa päästä kuopastaan ylös ja elämässään eteenpäin.
Rohkeutta on uskaltaa määrätietoisesti uudistaa vanhoja normeja, jotka eivät ole enää tätä päivää.
Ja rakkaus näkyy siinä, miten kohtelemme heikoimmassa asemassa olevia: emme byrokratian kautta, vaan inhimillisesti, lähellä, ajoissa, aidosti kokonaisvaltaisesti eli sellaisena kuin yksilö oikeasti on. Ja uskoen yksilön kykyihin ja maailman mahdollisuuksiin.
Kun näiden arvopohjaisten parannusten myötä yhä useampi Suomessa asuva saa voimia löytää myös aidon elämänilon ja uskalluksen tavoitella suuriakin tavoitteita mm. työelämässä ja esim. yrittäjänä, silloin meillä on myös realistisemmin kyky rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa kokonaistaloudellisesti ja kestävästi.
Lasten ja nuorten terapiatakuu antaa meille siihen nyt selkeän työkalun lainsäädännön puolesta, ja siitä kiitos kuuluu kokoomus-vetoiselle hallitukselle, jonka periaatteisiin kuuluu ennaltaehkäisevä mindset ja ratkaisukeskeinen uudistusmielisyys. Siksi minäkin asetuin ehdolle nimenomaan kokoomuksen riveissä. Me emme katsele peräpeiliin tai heitä hanskoja tiskiin vaikeinakaan aikoina, vaan edistämme aktiivisesti vaikuttavia parannuksia, jotka vievät yhteiskuntaamme eteenpäin myös kokonaistaloudellisesti kestävällä tavalla. Näinä aikoina se edellyttää rohkeutta toimia arvojen mukaisesti.
Kun terapiatakuu toteutuu käytännössä Suomen jokaisella hyvinvointialueella, yhä useampi saa apua ajoissa ja mielenterveyden ongelmat eivät ehdi kasaantua työkykyä heikentäviksi. Siitä hyötyy siten myös työelämä ja kansantalous.
Nyt valittavilla kunta- ja aluevaltuutetuilla on mahdollisuus näyttää, että tämä tärkeä laki lasten ja nuorten terapiatakuusta muuttuu todelliseksi hyvinvoinniksi. Tartutaan siis tähänkin haasteeseen ennakkoluulottomasti lämpimällä sydämellä ja varmalla johtajuudella.✨💜✨
Arvostatko sinäkin terveyttä ja hyvinvointia, parempaa työelämää sekä turvallisuutta mm. kouluissa ja kaduilla?
Mainiota – niin minäkin!
Olen terapeutti, mielenterveyden taitojen valmentaja ja työhyvinvoinnin johtamisen kouluttaja-yrittäjä, jolla on pitkä ura johtajana. Voit tutustua tarkemmin monipuoliseen koulutus- ja kokemustaustaani ja saamiini valmennuspalautteisiin.
Olen ehdolla kunta- ja aluevaaleissa, koska intohimonani on edistää:
- TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA: Henkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin parantaminen inhimillisenä kokonaisuutena ja aktiivisemmassa yhteistyössä kaupungin moniammatillisten osaajien ja hyvinvointialueen palvelualueiden kanssa.
- TURVALLISUUTTA: Turvallisuus palvelujen saannissa ja vaikuttavuudessa sekä mm. kaduilla, kouluissa ja julkisen hallinnon työntekijöiden työolosuhteissa.
- TYÖELÄMÄÄ JA YRITTÄJYYTTÄ: Työelämän vahvempi elinvoima, joka edistää niin yritysten, työntekijöiden kuin elinympäristömmekin hyvinvointia sekä parantaa eri asukasryhmien yhteisöllisempää aktiivisuutta kestävän hyvinvoinnin luomiseksi meille kaikille.
- TIEDOLLA JOHTAMISTA: Hyvä hallinto ja kokonaistaloudellinen järkijohtaminen ovat ydinosaamistani pitkältä yritysjohtajauraltani ennen kuin ryhdyn hyvinvointialan yrittäjäksi (perustietoja tästäkin taustastani voit lukea alla).
Alue- ja kuntavaaleissa tärkeiden aiheiden kannalta tarvittaviin perusvahvuuksiini kuuluu mm.:
- KOKONAISVALTAISEN hyvinvoinnin ja inhimillisen arjen ymmärtäminen (terapeutti, mielenterveyden taitojen kouluttaja, 3 lapsen/teinin äiti).
- TODELLISEN työelämän ja yritystoiminnan tunteminen (työhyvinvoinnin johtamisen valmentaja, kokenut johtaja, yrittäjä)
- HYVÄN hallinnon ja talouden osaaminen (HHJ, KTM, KHT, CFO, VP)
Tutustu tarkemmin koulutus- ja kokemustaustaani ja saamiini valmennuspalautteisiin.
Kokonaisvaltaista terveyttä ja kestävää hyvinvointia määrätietoisesti edistäen,
Kati Niemi
Ehdolla Espoon kaupunginvaltuustoon ja Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoon
