Johtajana kohtaat usein tilanteita, joissa epävarmuus, vastuu ja paineet aivan varmasti välillä herättävät epämiellyttäviä tunteen ailahduksia, lievää tai kovempaakin stressiä ja myös sitä pelottavinta: pelkoa itseään. Pelon tunne on monelle lamaannuttava tai aggressiiviseen hyökkäykseen ajava.
Fobia on pelon pelkoa, ja väittäisin, että moni potee itsensä johtamisen fobiaa vähintään ajoittain niin yksityis- kuin työelämässäkin. Emme välttämättä pelkää sitä faktista asiaa, jota meidän pitäisi tehdä, niin paljon kuin sitä, että meidän siedettävä pelkoa.
Pelko pysäyttää pienet ja isot muutokset, eikä siinä ole läheskään aina kyse järkiperusteisista asioista. Pelon läpi kulkeminen edellyttää tunteiden johtamisen taitoa niin yksityiselämässä, yritysten johtamisessa kuin yhteiskunnallisessa vaikuttamisessakin.
Ja useimpia meistä ei ole koskaan opetettu tunteiden käsittelyyn, eikä varsinkaan pelon tunteen hyväksymiseen ja sen läpi itsensä ohjaamiseen. Pelon käsittely, jos mikä, on pelottavaa, vai mitä?
Vai onko sittenkin maailman, Suomen, työyhteisön tai edes ”vain” vaikkapa sen parisuhteen mittakaavassa pelottavinta, jos pelkoa ja muita tunteitaan ei käsittele ja juuri siitä syystä sitten kukin meistä saa varautua muiden ”normipelkääjien” impulsiivisiin reaktioihin milloin missäkin?
Konfliktin pelko on myös yksi yleinen pelko, jonka pelkääminen saa hiljenemään paikoissa, joissa pitäisi uskaltaa avata suunsa ja sanoa se poikkipuolinen sana.
Muutos ei kasva pelosta. Ei voi vain hymyillä tilanteissa, joissa on uskallettava kritisoida – niin ikävää kuin se onkin.
Kävin viikonloppuna katsomassa Klaus Härön uuden leffan Ei koskaan yksin. Sen katsominen toivottavasti herättää jokaisen meistä ”kilteistä” eli hiljaa vaikenevista suomalaisista miettimään, missä kohdassa olisi tarpeen tuoda myös se oma eriävä kanta esille, vaikka ase olisi ohimolla ja pelko saisi laskemaan alleen.
Ei ollut helppoa silloin eivätkä ennusmerkit tällä hetkellä näytä pelkkää positiivisuutta lähitulevaisuudessakaan, jos isoja muutoksia ei saada aikaan.
Montako tärkeää muutosta sinä olet jättänyt tekemättä tai lykännyt jopa vuositolkulla vain siksi, että pelkäsit?
Tai kenties ihosi alla kytee nytkin jokin orastava kasvupolkusi, joka pelottaa sinua niin maan vietävästi?
Ja jos olet kuten muut ihmiset, todennäköisesti maskeeraat pelkosi ”minulla ei ole aikaa”-tyyppisiin itsesuggestioihin? Jossain kohdassa elämää on tärkeää oppia tarkastelemaan omaa sisäistä puhettaan, jolla ohjaa elämänvalintojaan tai joiden varassa ajautuu alitajuisesti lopulta aivan väärään suuntaan.
Itsensä johtaminen vahvasti arvojen mukaan edellyttää valtavaa pelonsietokykyä.
Itsensä johtaminen on pelottavaa touhua, ja siksi siihen kannattaakin ottaa vierelle kokeneempi kanssakulkija sparraajaksi.
Myös yritysmaailmassa ja julkishallinnossa pelko liittyy vaikeisiin päätöksiin, konflikteihin tai epävarmuuteen vaikkapa johtamasi organisaation tulevaisuudesta.
Näitä tunteita ei kannata sivuuttaa tai peittää, koska kuten jo tiedät: ne ohjaavat sinua silti 95%, vaikka loogisjärkevästi yrittäisit itsellesi toisin vakuuttaa.
Pelon ja muiden tunteiden tunnistaminen ja kohtaaminen on keskeistä reilummassa johtamisessa, aidosti (eli myös vastuullisesti) kannattavan kasvun luomisessa, innovaatioiden kehittämisessä, strategiaprojektien priorisoinnista joka suunnasta huudettujen vastustusten ja lobbausten ristitulessa sekä työhyvinvoinnin rakentamisessa.
Pelon läpi kulkeminen ei ainoastaan kehitä sinua ihmisenä ja johtajana, vaan se auttaa myös tiimiäsi voimaan paremmin ja saavuttamaan parempia tuloksia. Ja kun sekä työntekijät että yritykset voivat hyvin, kehittyvät ja kasvavat kestävällä tavalla, niiden elinympäristö saa lisää voimavaroja ja resursseja myös yhteiskunnallisesti kannattavaan kasvuun.
Kun voitat pelon, vapautat muutosvoimasi pelon vastavoimalle: rakkaudelle.
Isoja yhteiskunnallisia, maailmanlaajuisia, kestäviä muutoksia ei rakenneta pelon pilareille, vaan sen täydelle vastakohdalle. Yksityiselämän vaikeimpiin päätöksentekotilanteisiin ja elämänmuutoksiin liittyen nimesinkin toisen sivustoni Rakkauden (R)evoluutioksi.
Myös yrityselämän evoluutiossa ja revoluutiossa tarvittaisiin useammin juuri tuota pelon lääkettä ”antipelkoa” eli Rakkautta, vai mitä?
Kun siis haluat johtaa itseäsi ja yritystäsi sekä vaikuttaa kotikaupunkisi, kotimaasi, maanosasi tai koko maailman hyvinvointiin, opettele ensin keskustelemaan oman pelkosi kanssa. Kun tulee sinuiksi oman pelkonsa kanssa, ei ole tarvetta painaa muita ihmisiä alas pelkovoimalla, vaan johtaa maailman muutoksia rakkaudesta käsin.
Rakkaus ajatellaan aivan liian usein vain jonain romanttisena rakkautena tai ettei se liittyisi millään tavalla työelämään. Jos rakkaus loistaa poissaolollaan yrityksistä, pelko varmasti valtaa tilaa.
Nykyään on puhuttukin usein pelon kulttuurista mm. stressin, työpahoinvoinnin, burnoutien ym pitkäkestoistenkin ongelmien aiheuttajana.
Kun olet käynyt läpi oman sisäisen argumentointisi ja lopulta (usein kivuliaan pitkän sisäisen itsetutkiskelun tahdissa) hyväksyt pelon osaksi normaalia ihmisen ajoittain tuskallistakin elämää, uskallat ottaa niitä baby steps kohti yhä isompaa, todellisten arvojesi mukaista muutosta.
Jos pelko pitää sinut paikoillasi, et tule johtamaan omaa elämääsi tasapainoista hyvinvointia kohti, saati jättämään jälkeesi mitään aidosti kestävää.
Vahva, menestynyt kasvuyrittäjä, joka todella rakentaa kestävää yritystoimintaa, on todennäköisesti haka myös pelon tunteiden läpi kulkemisessa.
Rohkea ei ole niinkään hän, joka ei koskaan mitään pelkäisi, vaan hän, joka toimii pelostaan huolimatta.
Miten sinä toimit omassa yksityis- ja työelämässäsi?
Entä esimerkiksi yhteiskunnallisena vaikuttajana?
Jos et toimi aktiivisesti arvojesi edistämiseksi elämäsi eri osa-alueilla, miksi et?
Mikä on hyvä selityksesi toimeentarttumattomuudellesi?
Entä kenties se todellinen juurisyy?
Jos se on pelko, silloin on jo korkea aika kohdata se silmästä silmään. Vaikka se kirpaisisi useamminkin kuin vain kerran. 😉
Pelko ei ole este, vaan mahdollisuus muutokseen.
Pelko on luonnollinen reaktio muutokseen tai uhkiin. Se voi kuitenkin johtaa haitallisiin käytösmalleihin, kuten vallan väärinkäyttöön, kontrollointiin tai passiivisuuteen. Näitä piirteitä näkee organisaatioissa, joissa pelkoa ei tunnisteta eikä käsitellä avoimesti.
Esimerkiksi autoritaarinen johtamistyyli saattaa kätkeä pelkoa siitä, ettei oma osaaminen tai johtajuus riitä. Tällainen toimintatapa luo negatiivista ilmapiiriä, jossa työntekijät pelkäävät epäonnistumista tai virheistä seuraavia rangaistuksia.
Toisaalta myös täysin passiivinen johtaminen perustuu usein nimenomaan pelolle, vaikka se saatetaankin sanoittaa moderniksi ”työntekijöiden vastuuttamiseksi” tai ”coaching-tyyppiseksi johtamiseksi”.
Coaching, valmennus ja terapia eivät ole epäaktiivisuuden ja vaikenemisen muotoja, vaikka aktiivinen kuuntelu onkin tärkeämpää kuin ”hyvää tarkoittavien” neuvojen suoltaminen suunapäänä.
Uusimmasta johtamisen oppaasta napatun trendisanan viljely ei tee johtajasta sen parempaa kuin jos jättää johtamiskirjansa pänttäämättä ja keskittää energiansa tiimiläistensä aitoon kohtaamiseen.
Kyllä he sitten kertovat sanoin, elein, teoin ja hiljaisuudellakin, miten heistä kukin haluaa tulla johdetuksi, kunhan vain kuuntelet tarkalla korvalla ”tuntosarvet ylhäällä” ja kohtaat heistä jokaisen yksilönä.
One size fits nobody pätee johtamisessakin, todellakin 100%.
Kun sinä itse opit kulkemaan pelon läpi myös tiimiläistesi keskellä, edessä ja takana johtaessasi, opit samalla kääntämään tuon pelon voittamisen voimasi yhä voimakkaammaksi energiaksi, joka ohjaa sinua entistäkin rohkeampiin päätöksiin ja rehellisempiin vuorovaikutustilanteisiin. Niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.
Johtajana tämä tarkoittaa esimerkiksi avoimuutta kertoa, ettet tiedä kaikkia vastauksia, ja että uskallat pyytää apua. Avun pyytämisen taito on yhtä tärkeää kuin avun vastaanottamisen taito. Nekin molemmat usein pelon peitossa olevia metataitoja, joita tarvittaisiin paljon enemmän niin kotielämässä kuin työmaailmassakin.
Tai entäpä vaikka politiikassa puolueiden välisissä neuvotteluissa? Lyhytnäköisten pelkoperustaisten lehmänkauppojen sijaan olisi paljon kestävämpää tehdä aitoa yhteistyötä, joka perustuu kaikkien osapuolten näkemysten ymmärtämiselle – vaikka samaa mieltä ei oltaisikaan.
Miten pelon käsittely eli pelon läpi kulkeminen onnistuu käytännössä?
Pelkoja on joka lähtöön, kuten meitä ihmisiäkin. Tunteiden käsittely ei hoidu samalla mallilla jokaisella meistä jokaisessa tilanteessa, vaan edellytetään luovuutta, joka puolestaan edellyttää yleensä hidastamista. Että olisi edes hetki aikaa huomata se pelkonsa, jonka haluaa voittaa – tai ainakin hyväksyä kanssakulkijakseen.
Pari perusvinkkiä kuitenkin on tähän itsensä johtamiseen pelon läpi; tässä yritysten johtamisen näkökulmista pohdittuna:
- Rakenna psykologista turvallisuutta
Psykologinen turvallisuus on perusta, jossa pelon käsittely voi tapahtua avoimesti. Kun työntekijäsi kokevat olevansa arvostettuja ja kuultuja ilman tuomitsemisen pelkoa, he uskaltavat nostaa esiin ongelmia ja ideoita. Tämä luo organisaatiolle kestävän pohjan, jossa innovaatiot ja yhteistyö kukoistavat. Sinä voit edistää tätä esimerkiksi kysymällä tiimiltäsi: ”Miten voisin parantaa tapaani johtaa?” tai ”Onko jotain, mitä emme uskalla käsitellä, mutta meidän kannattaisi?” Kiitä ongelmien ja virheiden esiinnostamisesta, koska niiden käsittely parantaa teidän kaikkien toimintaa ja sitämyöten myös yrityksen asiakaspalvelua, mainetta ja taloudellista tulosta. - Opi sietämään epämukavuutta
Johtaminen on täynnä hetkiä, jolloin sinua koetellaan. Tunteet, kuten pelko, viha tai turhautuminen, ovat välttämättömiä oppimisen kannalta. Jos vältät epämukavia tunteita tai päätöksiä, saatat jäädä junnaamaan paikallesi. Sen sijaan pysähdy tunteen äärelle ja kysy itseltäsi: ”Mitä tämä tunne yrittää opettaa minulle?” Ihan jokaisella tunteella on viesti. Ei se muuten merkkeä itsestään antaisi. Jos vain lakaiset tuskasi maton alle ja pelko persiissä hymyilet väen väkisin, todennäköisyys myös fyysisille sairauksille kasvaa merkittävästi. Kaikki tietävät miten jo pelkkä ”tavallinen” stressi sairastuttaa, joten mitäpä luulet miten pelko nakertaa nahkasi alla kunnes teet sen kipeimmän jutun: Muutoksen. - Näytä esimerkkiä
Kun sinä kuljet pelon läpi ja näytät olevasi valmis käsittelemään myös vaikeita tunteita, tiimisi seuraa perässä. Tämä tarkoittaa avoimuutta myös omasta epävarmuudestasi. Voit esimerkiksi todeta: ”Tämä päätös on vaikea, ja pelkään, miten se vaikuttaa meihin, mutta haluan ja luotan, että teemme tämän muutoksen yhdessä ja avoimesti.”
Pelon käsittely (ei vain pelon voittaminen) parantaa työhyvinvointia ja kannattavuutta
Pelon hallitessa työpaikkaa ihmiset kuluttavat energiaansa selviytymiseen ja suojaamiseen. Se johtaa stressiin, uupumukseen ja organisaation korkeaan vaihtuvuuteen, mikä puolestaan näkyy siellä viivan alla (tämä siksi, jos se taloudellinen tulos on tällä hetkellä vielä ainoa kunnon motivaatiotekijäsi pelon kulttuurin purkamiseksi).
Kun pelon läpi kulkeminen muuttuu osaksi organisaation kulttuuria, energia suuntautuu kasvamiseen, oppimiseen ja yhteistyöhön.
Kuinka paljon voimmekaan jokainen yksilö yhdessä kantaa kortta kekoon, kun kukaan ei enää pelkäisi tuoda esiin omaa paras panostaan vain siksi, että se ei olekaan täydellinen tai on liian mitätön?
Pelko tukahduttaa ihmisen työenergiankin sisältäpäin, ja sitä ei pelkällä piiskuroinnilla paranneta – päinvastoin.
Työhyvinvoinnin parantaminen ei siis ole pelkästään työterveyspalveluiden hankkimista tai työhyvinvointipäivien järjestämistä, vaan syvällistä muutosta siinä, miten tunteita ja pelkoa käsitellään osana organisaation arkea.
Ennen kuin voit johtaa ilman pelon ilmapiiriä, sinun on opittava tunteiden eli myös pelon käsittely oman nahkasi alla.
Pelkoa ei voi välttää eikä estää tässä jatkuvasti muuttuvassa ja ajoittain erittäin pelottavassa maailmassa.
Jos et siedä pelon tunnettasi, silloin tiimiläistesi tuntema pelko resonoi oman hermostosi antureiden kanssa niin ikävästi, että sinulta menee pasmat sekaisin ”pelkän” pelon vuoksi.
Tunneilmapiiri välittyy etkä voi sitä estää, koska olet ihmiseläin, jonka hermoston tehtävä on pitää sinut ylipäätään hengissä tästä pelistä nimeltä elämä.
Ja pelko on 100% normaali tunne näissä geimeissä täällä Telluksella, ja siksi pelon tunteen kanssa todellakin kannattaa tulla sinuiksi.
Pelon käsittely ei tarkoita sen poisselittelyä, vaan kohtaamista. Siihen ei useimmat ole koskaan saaneet mitään opastusta kotona eikä koulussa, joten toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi valmennukseeni! Tutustu eri aiheiden valmennuksiini niin yksityiselämän tiukimmissa käänteissä kuin myös työelämän hyvinvoinnin ja johtamistaitojen vahvistamiseksi.
Pelon läpi kulkeminen on kestävän johtamisen ydin
Sinun (itsesi) johtamisen taidot kehittyvät, kun uskallat kohdata omat ja tiimisi pelot. Tämä vaatii rohkeutta pysähtyä epämukavuuden äärelle, myöntää inhimillisyytesi ja harjoitella vuorovaikutusta, jossa pelko ei lamauta tai saa hyökkäämään vaan inspiroi muutokseen yhdessä.
Silloin rakennat ja johdat työyhteisöä, joka ei toimi pelon, vaan luottamuksen ja avoimuuden varassa. Se ei tarkoita vahvojen erimielisyyksien tai riitojenkaan puutetta, vaan sitä, että vaikeudetkin voitetaan ja mennään taas eteenpäin ajoittaisista konflikteista huolimatta.
Pelon läpi kulkeminen eli pelon käsittely on siis paitsi 100% henkilökohtaisen kasvun väline, myös todella tehokas tie reilumpaan johtamiseen, parempaan työhyvinvointiin, kestävästi kannattavaan kasvuun ja ”perhosen siiven iskujen” kautta jopa koko maailman tasapainoon.
Jos siis sinuakin pelottaa maailman turbulenssit, niin entä jos reitti rauhaan kulkeekin meidän jokaisen yksilön oman pelon läpi?
Kysy itseltäsi: Mitä pientä minä voisin tehdä nyt heti tänään edes omassa elämässäni ja elinympäristössäni, jotta pieni rohkeuden pisara voisi alkaa ruokkia maailmanrauhan merta?
Rakkaudesta käsin sen pahimmankin pelkosi läpi voimaannuttaen,
Coach Kati Niemi
