Kova, kylmä johtaja: Pidä kuoresi kaikessa rauhassa juuri niin kauan kuin on tarvis.
”Pitää olla avoin ja lämmin, ei kova ja kylmä johtaja”. Jälleen yksi vaatimus muiden joukossa.
Ikäänkuin johtajaa kohtaan ei muutenkin jo kohdistuisi kovia, kylmiä vaatimuksia – usein varsinkin johtajan oma sisäinen kriitikko on kovempi ja kylmempi kuin hän koskaan kenellekään muulle tai edes besserwisser-hallitus hänelle.
Entäpä jos johtajan kova kuori onkin hänen paras löytämänsä suojakeino epäluotettavassa ympäristössä, josta hän on oppinut saamaan iskuja ihon alle heti, kun suojamuuriaan vähänkään uskaltaa laskea?
Ehkä suojahaarniska on juuttunut paikoilleen jo kauan sitten eikä sen turhaa painolastia enää itse huomaa?
Entäpä jos johtajan välinpitämättömältä tuntuva, kylmä käytös on hänen ainoa jäljellä oleva tapa pitää itsensä edes jotenkuten kasassa kaikkien ristiriitaisuuksien keskiössä?
Miksi häntä pitäisi pakottaa inhimillisyytensä äärelle väkipakolla?
Tietysti 360-arviot ja muut merkit signaloivat johtajan kasvutarpeen kriittisyydestä, selvä se.
Siltikään käskemällä ei tarvittava muutos tapahdu aidosti pintaa syvemmältä. Korkeintaan kaikkinainen pakko vain entisestään lisää teflonin tarvetta sisimmän suojaksi.
Jokaisella kovalla, kylmällä johtajalla on omanlaisensa kulissinsa, suojamuurinsa, selviytymiskeinonsa. Mitä pidempään on itseään kannatellut kovuudella ja kylmyydellä ehkäpä bisneksen lisäksi privaatissakin, sitä enemmän kannattaa sallia itselleen aikaa laskea aseet alas.
Eihän kävelykeppiäkään revitä pois sitä tarvitsevalta.
Jokainen saa ottaa omat askeleensa ajallaan – ei vauhtiin voi toista tuupata väkipakolla. Pomolle voi aina antaa potkut, vaan ei silloinkaan pakottaa todellisen kasvun polulle.
Jokainen saakoon itse tunnustella sopivaa hetkeä hengittämiselle – johtajakin.
Kun sitten jossain vaiheessa sopivammassa seurassa vihdoin tuntee olevansa edes hitusen enemmän turvassa, voi pinnan antaa pehmetä ja katseen lämmetä muitakin kohtaan. Se edellyttää nöyryyttä ja myötätuntoa ennen kaikkea oman peilikuvan edessä.
Kaikki saa ottaa aikansa. Elämää kaikki tyynni – kovimmallakin konkarilla.
