Tärkeitä nostoja Helsingin yliopiston terveydenhuollon tuotantotalouden apulaisprofessori Paulus Torkilta Länsiväylä-lehdessä tänään. Monien hyödyllisten tutkimushavaintojen lisäksi siinä hitusen sivuttiin myös erästä isoa ongelmaa, josta olen kuullut jo aivan liian paljon 🔥 karuja tosikertomuksia.
Tätä aihetta ei siis suorasanaisesti käsitelty tuossa artikkelissa (Länsiväylä 23.4.2025: ”Espoolaisen tutkijan karu arvio: Suomen terveydenhuolto tuhlaa satoja miljoonia euroja”), mutta sen sivulauseista (mm. ”Oletetaan ihan tyhmäksi kaikki farmaseutit”) nousi jälleen mieleeni tämä:
Suomessa vain lääkäreillä katsotaan olevan ”kunnon” osaamista lähes mihinkään ihmiseen liittyvään asiaan, vaikka he eivät olisi sitä itse koskaan edes opiskelleet tai työkseen hoitaneet. Lääkäreille alistettu sote-pyramidi johtaa mm. sairaanhoitajien, fysioterapeuttien ja erityisesti ns. alempien koulutustasojen sote-ammattilaisten työpaikkapahoinvoinnin lisäksi siihen, että lääkäreiden lausuntorumba on useiden prosessien pullonkaulana (kuten Länsiväylänkin artikkelissa todettiin) ja lopulta uuvuttaa ne lääkäritkin.
Pidetäänkö byrokratiaa ja mm. eri ammattiryhmien nokkimisjärjestystä yllä todellakin terveyden ja hyvinvoinnin nimissä?
Milloin olisi aika uudistaa sote-organisaatioiden työn johtaminen ja myös koulutusta niin, että jokaisen ammattiryhmän taitoja arvostettaisiin eikä lääkärin olisi ihan pakko sanoa aina sitä viimeistä sanaa?
Tämä kannanottoni kumpuaa liian monista sote-ammattilaisten suusta kuulemistani tosielämän tarinoista heidän omalta työuraltaan. Olen kuunnellut niitä aivan pöyristyneenä. Jos firmaa johdetaan niin, että porukat nöyristelee kulmahuoneen herraa tai rouvaa eivätkä uskalla tai ylipäätään saa tehdä juuri mitään käytännön päätöksiä itse, niin porukat olisi burnoutissa ja firma kanttuvei alta aikayksikön.
Suomen kansanterveys ja kansantalous alkavat molemmat olla kohta kanttuvei, eikä tämänsorttinen pyramidibyrokratia voi olla enää tätä päivää. Kyseessä ei ole ”vain” pehmeät arvot mm. työssäjaksamisen mittareilla, vaan kuten Länsiväylän jutussa todettiin: euroja säästettäisiin hurjat määrät, kun otettaisiin maalaisjärki käteen.
Kun vanhoista tottumuksista, egoistakin, uskallettaisiin päästää irti, niin mitenköhän muutenkin se auttaisi Suomea?
