Espoossa ja muualla Suomessa on viime aikoina keskusteltu koulujen kännykkäkiellosta. Opetushallitus on suositellut rajoituksia, ja moni koulu on jo ottanut käyttöön linjauksia, jotka vähentävät puhelinten käyttöä oppitunneilla.
Pitäisikö Espoossa määrätä kännykkäkielto kaikille kouluille?
Tiedät jo vankan mielipiteeni tästä asiasta, jos olet jo itse testannut kännykän vaikutukset hermostoosi tällä pikatestillä:
Tuo tosi nopea kännykkätesti kannattaisi tehdä jokaisessa koulussa kaikkien opettajien, oppilaiden ja vanhempienkin kanssa, niin jokainen osaa jo sen perusteella päätellä, miksi kännykkäkielto kouluihin tarvitaan mm. koulurauhan, oppimistulosten, työkyvyn, kansanterveyden ja kansantaloudenkin näkökulmasta.
Tässä blogijutussa perustelen hermoston toiminnan näkökulmasta, miksi kännykkäkielto tarvitaan jokaiseen Suomen kouluun sekä oppitunneille että välitunneille.
Mitä haasteita kännykkäkiellossa on?
Liian monet näkevät kännykkäkiellon ns. ideologisena valintana, koska he eivät ole tehneet vaikkapa tuota edellä vinkkaamaani hermoston toiminnan perustestiä siitä, miten kännykkä vaikuttaa hermostoon samantien, kun luurinsa nappaa käteensä – saati vielä edes käyttää sitä.
Sad but true – halusimmepa taikka emme.
Aivot ovat keskushermoston ydin, ja kouluissa tulee antaa aivotyölle vapaa laajakaista eikä heikentää hermostodatan kulkua vain siksi, että kännykkä on kiva ja kätevä apuri moneen asiaan.
Rengistä on tullut isäntä salakavalasti jokaiselle lapselle, nuorelle ja aikuiselle. Olemme antaneet hermostomme – aivojemmekin – jäädä kännykän orjaksi. Koska kyllä kännykkä kaikkine houkutuksineen osaa koukuttaa. Siksi kouluissa on ymmärrettävä kännykkäkiellon tärkeys edes koulupäivän ajaksi.
Kännykkäkieltoa kritisoivien mielestä pelkkä mediakasvatus ja vastuulliseen puhelimen käyttöön opettavat toimintamallit riittäisivät. Pelkkä tiedon tai taitojen lisäys ei kuitenkaan vaikuta siihen toiminnallisen neurotieteen tosiasiaan, että kännykkä häiritsee hermostoa eli myös aivotoimintaa.
Jotkut koulujen arkeen vaikuttavat päättäjät arvioivat kännykkäkiellon hyviä ja haitallisia puolia ideologisesta näkökulmasta.
Joidenkin mielestä ei ole ”oikein”, että koulu rajoittaa lasten ja nuorten teknologian käyttöä. Mielestäni on kuitenkin paljon oikeudenmukaisempaa huolehtia jokaisen suomalaisen hermostoterveydestä tarvittaessa kännykkäkiellolla, kuin tuudittautua siihen harhaan, että hermostomme voisi hyvin tästä kännykän liikakäytöstä huolimatta.
Pelkkä hyvää tahtova kasvatus ja mielenvoima ei riitä kännykästä irtautumiseen enää siinä vaiheessa, kun siihen on koukuttunut lapsesta asti. Kuten on nuorisomme laita.
Tokihan täällä entisen työnantajani Nokian syntymaassa muistutetaan aina tätä kännykkäkieltoa pohdittaessa siitä, miten kännykät ovat tavallinen osa nykyaikaista oppimista, ja esimerkiksi digitaaliset sanakirjat, laskimet, tekoäly ja oppimissovellukset ovat myös hyödyllisiä oppimisen tukena.
Tietysti näinkin on. Mutta mediakasvatukseen tai tärkeiden uusien sovellusten (+tietysti tekoälyn) käyttöön tulee opettaa erikseen ja vain tarvittaessa. Ei niin, että kännykät ovat läsnä koko ajan.
Nuoret oppivat kyllä tekniikan niin nopeasti, että vähiin pitäisi jäädä kännykkäkeskeiset oppitunnit. Ja vaikka tekoälytunteja pidettäisiin paljonkin, niin kaiken muun ajan kännyköiden tulee pysyä poissa lasten käsistä.
Emme ole koneiden jatke, vaan ihmisiä. Ja vaikka moni ei haluaisi sitä itselleen myöntää, ihminen on hermostonsa varassa toimiva eläin. Tämän inhimillisen eläimellisyytemme ymmärtäminen ei ole lainkaan heikkoutta, vaan todellisten superinnovaatioiden lähde.
Entä jos me suomalaiset toimisimme kansainvälisenä esimerkkinä tällä saralla tulevaisuudessa?
Oppitunnin aikana tai välitunneilla somea selaavat lapset eivät opi siinä hetkessä mediatietoisuutta eivätkä työelämässä tarpeellisten sovellusten käyttöä.
Kännykän käyttöä ei voi kestävästi perustella myöskään sillä, että lapset eivät oppisi käyttämään kännykkää työelämän tarpeisiin riittävästi.
Someskrollaus ei ole työelämässä tarvittava taito. Ei, vaikka sometyötä ammatikseen tulevaisuudessa tekisikin – kuten näin yksityisyrittäjänä saa tehdä 😉
Lisäksi jokainen diginatiivi oppii kyllä naputtelemaan kaikkia älylaitteitaan ihan tarpeeksi jo vapaa-ajallaan. Ja kun laitteet kuitenkin muuttuvat tulevaisuudessakin, niin uusia sovelluksia ehtii oppia läpi elämän.
Kouluissa tulee ymmärtää sekä somen että jo pelkän kännykkälaitteen vaikutus hermostolle eli aivotoiminnalle ja sitä myöten kaikelle oppimiselle, muistille, keskittymiskyvylle ja hermostolliselle stressille.
Muuten saamme jatkossakin hoitaa yhä enemmän hermostoperäisiä ongelmia, kuten stressin laukaisemaa häiriökäyttäytymistä ja keskittymiskyky- ja oppimisvaikeuksia.
Vaikka teknologia on mainio apuri ja itsekin olen innokas mm. tekoälyn puolestapuhuja, silti kännykästä ja varsinkaan someselailusta ei pidä tehdä suurempaa jumalaa lapsillemme kuin se valitettavasti jo on.
Ihmisen neurobiologia tulee ymmärtää kunnolla ja hyväksyä hermostolliset tosiasiat, jotta voi tehdä faktoihin perustuvia päätöksiä lastemme ja nuortemme tulevaisuuden kannalta.
Miksi kännykkäkielto on perusteltu?
Tutkimukset osoittavat, että kännyköiden käyttö oppitunneilla heikentää keskittymiskykyä ja oppimistuloksia. Voit ihan itsekin huomata sen jo omassa hermostossasi tällä nopealla pikatestillä: kännykkätesti paljastaa kännykän vaikutuksen hermostoosi.
Erityisesti monitehtäväisyys, eli jatkuva siirtyminen oppimisen ja puhelimen välillä, vaikeuttaa keskittymiskykyä ja pitkäkestoisen muistin toimintaa. Koulupäivän aikana some ja jatkuvasti pingahtelevat viestisovellukset luovat keskeytysten ketjun, joka vaikeuttaa syventymistä oppimiseen.
Kännyköiden käyttö kouluissa on myös yhteydessä lisääntyneeseen kiusaamiseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Somealustoilla tapahtuva kiusaaminen jatkuu oppitunneilla, ja puhelimien välityksellä levitetyt loukkaavat viestit voivat vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin.
Lisäksi puhelinten käyttö välitunneilla vähentää elintärkeän liikunnan lisäksi kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta ja heikentää ryhmähenkeä.
Ruotsissa kännykkäkiellot ovat jo käytössä, ja niiden vaikutuksia on seurattu myönteisin tuloksin. Kouluissa, joissa puhelimet on poistettu oppitunneilta, oppimistulokset ovat parantuneet ja häiriötekijät vähentyneet.
Kun ymmärrät lapsesi ja opettamiesi oppilaiden hermostoa, ymmärrät miksi kännykkäkielto Espoon kouluihin on tärkeää.
Espoossa päätöksiä kännyköiden käytöstä on tehty koulu- ja luokkakohtaisesti. Eri opettajat ovat eri mielisiä, ja päätöksiä tehdään liikaa mututuntumalla ja lasten kanssa keskustellen.
Tietysti meidän suloiset pienet kännykkäorjat aivan viimeiseen asti rukoilevat sen puolesta, että saavat pitää turvalelustaan kiinni. Kapina tulee, kun kännykkää yrittää pyytää teiniltä – aivan kuten ottaisi tikkarin pois pikkulapselta. Rakkaita ovat pienet lapset ja teinimme – ja siltikin meidän aikuisten tehtävä on opettaa ja kasvattaa lapsiamme hyvinvoinnin edistämiseksi eikä antaa periksi vain siksi, että lapset ja nuoret nousevat barrikadeille kännykkävapautensa kanssa. 😉
Kännyköiden täyskieltoa ei tarvitse ohjata ylätasolta asti. Se edellyttää kuitenkin sitä, että jokainen opettaja ja oppilas ymmärtää kännyköiden hermostolliset haitat ja he yhdessä vapaaehtoisesti (tai sen todennäköisen pikkuväännön jälkeen) yhdessä sopivat, että kännykät tosiaankin kannattaa pitää koulurepuissa tai laittaa kännykkäparkkiin.
Kuulemma joissain kouluissa on kännykkäparkki aiheuttanut kaaosta ja kännykät ovat rikkoutumisvaarassa, joten ehkäpä repputekniikka on oikein hyvä. Toisaalta eikös koulun tulisi opettaa, miten jonotetaan rauhassa eikä kaaosta aiheuteta kännykkäparkinkaan kohdalla? Uskon, että mikä tahansa ratkaisu löytyy kyllä, ja sen voivat jokainen luokka itse päättää vapaasti.
Kun oikeasti annamme rakkaan jälkikasvumme hermoston hyvinvoinnin eli mm. keskittymiskyvyn, oppimistulosten ja jaksamisen päättää: kännykkäkielto pätee sekä oppitunneilla että välitunneilla.
Ja lisäksi tarvitaan sitä välituntiliikuntaa rutkasti enemmän – jälleen sen meidän elintärkeän hermoston hyvinvoinnin vuoksi tietysti. 😉
Kännykkäkielto ei ole pelkkä tekninen päätös, vaan tärkeä arvovalinta, jonka tulee ottaa huomioon meidän hermostolliset faktat ja heijastusvaikutukset mm. työkykyyn, kansanterveyteen ja sitä kautta tähän pahasti velkaantuneeseen kansantalouteemme.
Haluammeko antaa oppilaille mahdollisuuden keskittyä paremmin koulutyöhön ja vahvistaa heidän läsnäoloaan kouluyhteisössä?
Vai luotammeko siihen, että vastuullinen käyttö (eli kännykän käytön minimointi) opitaan ilman selkeitä rajoituksia?
Nykymeininki ei ole mennyt lainkaan oikeaan suuntaan, joten jos muutosta ei tapahdu nyt pikaisesti opettajien, oppilaiden ja vanhempien luontaisten oivallusten ja vastuullisen yhteistyön kautta, tarvitaan selkeä koulupoliittinen päätös koko Suomen tasolla.
Luotan aikuisten päätöskykyyn sen verran, että todella toivon, että kaikesta ei sentään tarvitsisi tehdä määräyksiä valtion tasolla asti. 🙂
Tokihan vaikkapa meillä Espoossa on mahdollisuus ottaa tässä asiassa valtakunnallinen edelläkävijärooli. On jo korkea aika asettaa selkeät rajat lasten ja nuorten kännykän käytölle edes kouluissa. Kyllä ne rakkaat lapsemme ehtivät kännyköitään käyttää ja ruutuaikaa kerryttää ihan tarpeeksi vapaa-ajallaankin, eikös vaan?
Koulujen pitää olla oppimista ja hyvinvoinnin parantamista varten – ei toisinpäin.
Osa kännykkäkieltoa kritisoineista lasten huoltajista pitää tärkeänä, että lapsilla on mahdollisuus ottaa yhteyttä kotiin päivän aikana.
Kun meidän vanhempienkin lapsuudessa koulusta kyllä osattiin soittaa kotiin tarvittaessa, niin aivan varmasti se onnistuu nykypäivänäkin.
Ja lisäksi nykyajan lapsillahan saa olla ne kännykät siellä koulurepussaan visusti tallessa, jos joskus lapselle tulee jokin äkillinen hätä, johon keneltäkään opettajaltakaan ei saa tai ei uskalla pyytää apua. Ja jos usein tapahtuu niin, että lapsi ei saa apua opettajilta vaan ainoastaan itse kännykällä vanhemmilleen soittamalla, niin eikös silloin tule puhua jo ihan jostain muusta ongelmasta kuin siitä kännykästä?
Aivan varmasti kaikkien lasten yksilöllisetkin tarpeet saadaan järjestymään ja hätätilanteet hoidettua ilman, että tämänlaisen kritiikin vuoksi pitäisi sallia kännyköiden vapaa eli jatkuva käyttö kouluissa oppitunneilla ja välitunneilla.
Jo pelkkä kännykän kädessä pitäminen heikentää hermostovastetta – ja aivothan ovat keskushermoston ytimessä.
Jokaiselle lapselle tulee opettaa vaikkapa nopealla kännykkätestillä, kuinka kännykkä saa sisäisen ”laajakaistamme” lagaamaan. Sitä kieltä teinitkin ymmärtävät.
Näin on tapahtunut hermostovalmennuksissani olleiden teinienkin kanssa: kännykkätestin jälkeen silmät ovat olleet ymmyrkäisinä ja eräskin teini viskasi kännykkänsä äkkiä sohvalle. Tarina ei kerro, auttoiko testi vähentämään kännykän käyttöä kuitenkaan kotioloissa. 😉 Mutta ainakin tämän testin tekevät lapset ymmärtävät, että kännykkäkiellosta puhuttaessa me aikuiset emme halua vain ilkeillä rakkaillemme, vaan kerrankin puhumme ihan asiaa. 🙂
Ja kyllähän se kännykkäriippuvuus on oikea haitta aikuisillekin. Samalla logiikalla se meidänkin hermosto toimii – tai lagaa. 😉 Työpaikollakin hermostollista stressiä luovat mm. sähköpostipingahtelut ja asiasta kolmanteen pomppimiset, jolloin keskittymiskyky, muisti ja työteho heikkenevät.
Miksi haluaisimme opettaa lapsiamme ja nuoriamme toimimaan sähköjäniksinä alakoulusta alkaen, kun tiedämme homman haitat työelämässäkin?
Tarvitsemme muutosta. Kännykkäkiellon lisäksi kouluissa välitunneilla lasten pitää päästä purkamaan hermostollinen kuormitus pois kehoaan kunnolla liikuttamalla, eikä tuijottamalla kännykkää tai betoniseinää tylsistyneenä.
Kun kukaan koulukavereistakaan ei käytä kännykkää välitunnilla, eipä kukaan menetä koulupäivän aikana yhtäkään kaverinsa somepäivitystä, vaan korkeintaan niitä dopamiinikoukuttavia tiktokkeja ym, joita he tuijottavat koulupäivän jälkeen kuitenkin.
Välitunnit tulee käyttää liikuntaan ja aidosti sosiaaliseen kanssakäymiseen eikä vain someskrollaukseen, joka hermostorasituksen myötä pahentaa keskittymiskykyä, muistia, oppimisvaikeuksia ja vuosi vuodelta pidemmistä koulupäivistä selviytymistä.
Jokaisen koulun tulee olla kännykkävapaa sekä oppitunneilla että välitunneilla.
Jos keskittymiskykysi riitti lukemaan tämän koko kännykkäkielto-manifestini, mahtavaa! Nyt varmasti oivalsit, miksi olen näin vahvasti tämän julkisuudessa paljon puhututtaneen kännykkäkiellon kannalla. 🙂
Kun haluat ymmärtää sekä oman että lastesi hermoston toimintaa paremmin, tee kännykkätesti ja perehdy käytännönläheisesti toiminnalliseen neurotieteeseen tässä hermostoblogissani. Voit tutustua myös terapeutti- ja valmentajataustaani tästä sekä vaikuttaa omalta osaltasi tämänkin hyvinvointiasian edistämiseen Espoossa ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueellamme, joissa voisin olla kenties sinullekin hyvä ehdokas kuntavaaleissa ja aluevaaleissa?
Kiitos paljon tuestasi – laitetaan yhdessä hyvä kiertämään koko Suomeen!
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin, parempien oppimistulosten, työkyvyn, kansanterveyden ja kansantaloudenkin näkökulmasta koulujen kännykkäkieltoon kannustaen,
Kati Niemi
Kuntavaaliehdokas (Espoo)
Aluevaaliehdokas (Länsi-Uusimaa)
