Egoistisen narsistin ”johtajuus” uskonnon verukkeella

Siellä missä on populaa, tarvitaan johtajuutta. Ja jos hyvää johtajaa ei ole saatavilla, huonokin kansalle kelvatkoon, vaikka se ohjaisi ojasta allikkoon.

Narsistisen johtajan ääni vahvistuu aina vain niin kauan, kunnes kansan ääni peittää sen alleen.

Kun kansa ei enää kuule omaa ääntään ja on menettänyt itseohjautuvuutensa elämässään eli oman todellisen (=ei uskonnollisen) henkisyytensä, ei mene aikaakaan, kun jotkut tekopyhät johtajat alkavat tukkia suut heiltäkin, jotka vielä jotain yrittivät vastaan inistä.

Alamme olla maailmassa nyt siinä pisteessä, että meidän hiljaisten suomalaistenkin on aika edes inistä ennen kuin on liian myöhäistä.

Narsismi kukkii bisnes- ja politiikka-alttareiden lisäksi myös yhden totuuden tekopyhyyttään mantraavilla uskonnollisilla areenoilla, joille vääräuskoiset uhrataan heti, kun silmä välttää.

Tutkimusten mukaan johtajissa on keskimääräistä enemmän narsisteja, psykopaattejakin. Egoistiset pakkopaitajohtajat julistavat sanomaansa tavallisten talliaisten aivoituksia ylemmäs, jopa taivaallisen pyhiksi lausahduksi asti.

Sinänsä onkin mielenkiintoista, että kuinka sekä Koraanin että Raamatun pyhiä julistuksia on saatu samaltakin arkkienkeliltä, mutta maallisesta vallanhimostaan sokaistuneet ovat ajaneet uskonnot tukkanuottasille keskenään. Aivan kuin perheessä lapset nahistelesivat keskenään siitä, kumpaa äiti tai isä nyt sitten rakastaa enemmän eli kumpi on enemmän oikeassa hakatessaan toista maanrakoon… 

Tilastollisesti Koraanin käskyjen kannattajat listivät kristittyjä, juutalaisia ja muita vääräuskoisia tällä hetkellä erityisesti Afrikassa ja mm. pommi-iskuissa jne, mutta kristityt kääntävät toisen poskensa – kunnes on todennäköisesti jo myöhäistä. 

Koraanin kirjoitti sadistinen sotapäällikkö, joka ei ollut menestynyt sotaretkillään, joten hän keksi näppärän keinon motivoida sotilaitaan: voittaessasi saat ottaa vallatun kaupungin naiset seksiorjiksesi (mm. Uskovien suura 23: ”…orjatyttöjen takia heitä ei sovi moittia”) ja hävitessäsi pääset marttyyrina paratiisiin 72 neitsyen luo. Narsisti todellakin osaa manipuloida niin, että tämäkin 600-lukulainen tarina kantaa vielä 1400 vuoden päästäkin. 

Ja jos joku edes kysyy vilpittömän kysymyksen jostain taivaallisen julistuksen lauseesta, hänet vaiennetaan ensin ”olipa tyhmä kysymys”-tyyppisesti ja ajan myötä kovemmalla kädellä. Tämänkaltainen toiminta ei ole vain huonoa johtajuutta yrityksissä, vaan tätä tapahtuu myös uskonnoissa ja mm. joogayhteisöissä.

Henkinen ego onkin usein paljon pahempi kuin materialistisesti suuntautunut ego, joka ei sentään yritä manipuloida ja kontrolloida uhrejaan ajasta ikuisuuteen.

Roudataanhan Raamattuakin oikeussaleihin asti, jotta voi jatkaa mm. sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen sortoa lainsäädännössä ja samalla omassa ylimielisyyden norsunluutornissaan saarnata sateenkaariväelle: ”Raamattukin jo sanoi, että…”

Eikös Raamattu sanonut myös paljon muuta, mm. lähimmäisen rakkaudesta jne…?

Narsisti manipuloi taivaallisenkin totuutensa palvelemaan omaa agendaansa maan päällä.

Toisaalta myös maalliset woke-fanaatikot voivat olla pahempia narsisteja kuin heidän kritisoimat uskonnollisiin traditioihin tukeutuvat. Woke on vallannut kadut ja median, kun taas konservatiivisemmat useimmiten jupisevat omissa mökeissään maailman hölmöyksille.   

Samaa sortoa kautta maailman uskontokunnasta riippumatta, koska jokainen fanaattisesti ylipalvottu ja egosta käsin johdettu uskonto sumentaa yksilön oman ajatuskyvyn ja rikkoo yhteyden siihen lähteeseen, josta ne Raamattu ja Koraanikin säkeensä saivat.

Onkin sinänsä aika huvittavaa, että nykypäivänä hämmästellään ”kanavoijia”, mutta tankataan ulkoa kauan sitten kanavoituja taivaallisia totuuksia tasan tarkkaan niin kauan kuin tuo senaikaiseen yhteiskuntaan kenties sopinut sanoma palvelee omaa henkistä tai maallista egoa tänä päivänä.

Kuuluisa pyhä kirja ei kestäisi aikaa, ellei siinä olisi paljon inhimillisiä, globaaleja totuuksia, jotka me ihmiset tunnistamme sisällämme oikeiksi. Pyhässä kirjassa voi olla paljon hyvää tai ainakin yleismaallisia asioita, ja siksi ihmiset niitä lukevat vuosituhannesta toiseen. 

Toisaalta kun olet lukenut Koraanin, voit itse laskea montako prosenttia siitä on mitään henkistä hyvyyttä eli kirjan ”pyhyyden” voi kukin arvioida itse. Voit nopeasti kuunnella Koraanin YLEltä, kun haluat tietää mistä on kyse ja ettet vahingossakaan ainakaan luule ”kaikki uskonnot ovat samanlaisia”. Eivät ole. Näkeehän sen jo kunkin uskonnon hedelmistä.

Ihmiselämän perusongelmat ovat samoja kuin esivanhemmillamme – ainoastaan teknologia on luonut illuusion ympärilemme, että olisimme kovin erilaisia kuin he. Siksi meihin uppoaa samat inhimilliset totuudet kuin kauan ennen meitä eläneisiin sukulaisiimme. Ja yhteiskunnat ovat usein sekavia, joten niihin tarvitaan jokin yhteiskuntamalli kuten Koraanissa sanellaan naisten alempiarvoisuuden ehdot mm. oikeuden edessä jne.

Onko yksikään pyhä kirja 100% totuutta, jonka jokainen meistä voisi allekirjoittaa ajasta ikuisuuteen? Vai onko viestin tarkoituskin elää yhteydessä siihen kaikkeuteen, joka kulloisenkin elinympäristömme rakentaa?

Ansa ei ole useimmiten ole se pyhä kirja eikä välttämättä edes uskonto (=uskomusjärjestelmä = ideologia) itsessään, vaan ihminen joka lukee kirjaansa kuin piru Raamattua ja tappaa uskontonsa nimissä ”pyhissä” sodissa.

Narsistisen yksinvaltiaan uskonnollinen, henkinen ja fyysinen väkivalta lisääntyy, jos valtion rajojen sisällä asustava väki ei lunasta valtaa, aitoa johtajuutta itselleen. Missä olivat esimerkiksi kaikki jenkit, kun presidentinvaaleihin ei löytynyt moniakaan ehdokkaita? On helpompaa seurata sivusta ja kritisoida kuin edes yrittää itse.

Joskus on edes sodan voimalla laitettava stoppi vapautta kuristavalle kehitykselle ennen kuin on liian myöhäistä. Joskus naapurivaltio tulee ikäänkuin “apuun”, toki ensisijaisesti itsensä vuoksi.

Vaikka sotiminen on lähtökohtaisesti pahasta (inhimilliset, kulttuurilliset, taloudelliset ym. vauriot), niin voiko siitä joskus kuitenkin seurata jotain hyvääkin?

Parhaimmillaan sota voi tuoda yhteen sotivien valtioiden kansoja, jotka löytävät toisensa, vaikka heidän johtajansa sotivat keskenään.

Iran on esimerkki siitä, miten uskonto alkaakin taistella itseään vastaan, kun toinen puoli uskovista haluaa uskonnon olevan henkilökohtainen ja vapaaehtoinen, ja toinen puoli käyttää sitä lainsäädännön ja moraalipoliisin oikeuttajana. Ja Iranissahan suuri osa ihmisistä ei alunperinkään olleet Koraanin käskemiä, vaan heidät pakotettiin kaapuilemaan kivityksen uhalla 1970-luvulla. Narsistiset islam-johtivat alkoivat sanelemaan elämisen ehdot iranilaisille, joilla oli aivan muita uskontoja (myös mm. kristittyjä ja juutalaisia) kuin islam.

Ongelma ei (yleensä) ole itse uskonto eivätkä mitkään muutkaan uskomukset, joilla ei ole uskonnon asemaa ja joita ei julisteta julkisesti. Ongelmiin joudutaan, kun henkilökohtaisia uskomuksia lähdetään tunkemaan muiden kurkusta alas – tai muuten kurkku katkaistaan. 

Esimerkiksi islam-terminä tarkoittaa alistumista ja Koraanin mukaan kaikki maat kuuluvat Allahille, minkä pohjalta analysoituna nykyinen islam-invaasio Eurooppaankin näyttää täysin loogiselta sotapäällikön sanelemalta touhulta. Tokihan se on naamioitu hyväntekeväisyydeksi, mutta miksi ihmeessä islamistit hakevat turvapaikkaa nimenomaan Euroopasta eivätkä 50+ islamilaisesta maasta, joissa he olisivat automaattisesti tervetulleita ainakin arvopohjansa puolesta?

Ongelmana on uskonnolliset narsistit, jotka pönkittävät omaa asemaansa hyväksikäyttäen uskonnon ja muiden uskomusten valtavoimaa. Heistä on pyhyys (eli esimerkiksi rakkaus ja vapaus) kaukana, vaikka he puheissaan toisin toitottavat.

Nyt Iranin ja Israelin sotiessa jotkut iranilaiset, jotka vielä uskaltavat puhua maansa puolesta, sanovat olevansa kiitollisia Israelille ja toivovansa, että Israel tuhoaa Iranin hirmuhallinnon ja vapauttaa kansan takaisin menneiden aikojen kukoistukseensa. Tosin nämä iranilaiset ovat maanpaossa, koska kukapa Iranissa uskaltaisi mielenosoitusta pistää pystyyn itsevaltiasta kohtaan…

Ei siis todellisuudessa ole läheskään aina kyse uskontojen välisistä sodista, vaikka em. YLE-artikkelissakin käsitelty uhriutuva narsisti eli esim. uskonnollinen itsevaltias näin väittäisikin.

Uskonnollinen narsistijohtaja voi julistaa mm. juutalaisenemmistöisen Israelin tuhoa tai kaikkien vääräuskoisten kuolemaa, ja uhriutuu oman ”väärinymmärretyn” uskontonsa varjoon: ”Te sorratte MINUN uskontoani, olette rasisteja!” Lammaslaumat länsimaissakin nielevät narsistin propagandan, vaikka muuten puhuvat ihmisoikeuksista.

Yksikään henkilökohtainen uskonto ei ole ongelma, ellei egoistinen narsisti ala käyttää uskontoaan lyömäaseena toista Luojan luomaa vastaan. Eli kun uskonnosta tuleekin julkinen show katujen mielenosoituksissa tai massarukoiluissa pitkin autoteitä, vaikka moskeijoja olisi kaupungissa kymmeniä. Silloin ei ole enää kyse henkilökohtaisesta henkisyydestä ja hartauden harjoittamisesta omassa rauhassa jumalansa kanssa, vaan näytösluonteisesta voimien koettelusta vääräuskoisten tontilla.

Uskontonsa turvasatamaan piiloutuva narsisti tekee hallaa koko uskonnolle, mikä onneksi ärsyttää sentään joitain ko. uskonnon edustajia, jos he näkevät tuollaisen uskonnollisen ”johtajan” pahuuden läpi. Yhtälailla jokaisen uskovan tulisi osoittaa muille ei-uskovillekin, että itse uskonto ei (yleensä) ole se pahan alku ja juuri, vaan ne ihmiset, jotka tekevät väärinkäytöksiä ja harjoittavat väkivaltaa uskonnon ”oikeuttamina”.

Katso valtioita, joita johdetaan uskonnolla, ja arvioi, minkälaiset ihmisoikeudet niissä maissa todellisuudessa on.

”Hedelmistään puu tunnetaan”, olet varmaan siitä maailman luetuimmasta kirjasta lukenut? Jos et, kannattaa lukaista sekin kirja.

Uskonnollisen narsismin syy-seuraussuhteiden puhkianalysointi lienee mahdoton savotta, mutta entäpä jos kulissien taakse näkisi tuon vanhan viisauden avulla?

Esimerkiksi valtioiden poliittisen johdon analysoinnissa:

• • Miten naisten tasaveroisuutta miesten rinnalla tuodaan esille kulttuurillisissa tavoissa? (kulttuuri = tiedostamattomien uskomusten vyyhti)

• • Minkälaista kieltään kertoo kyseisen maan sukupuoli-, seksuaali- ym. vähemmistöjen kohtelu?

• • Edistääkö uskonnollinen johtaja aitoa vapautta ja valintojen mahdollisuuksia tasapuolisesti kaikille, vai sortaako hän omassa uskonnollisessa ylimielisyydessään toisinajattelijoita ja vääräuskoisia?

• • Tai jos valtion lainsäädännössä, puolueen perustamiskirjassa tai muissa pamfleteissa julistetaan uskonnollista eli yhden totuuden sanomaa ja vääräuskoisten tuomitsemista, niin mistä muusta on kyse kuin pyhästä pahuudesta?

Henkisyys ei ole ongelma. Eikä minkäänsortin uskominenkaan. Kunhan jokainen ihminen saa uskoa vapaasti ja kasvaa uskonasioissaan tai ateismissaan omassa tahdissaan, omaan suuntaansa – ja palata takaisin lapsuudenkodinkin uskoonsa, jos niikseen tulee.

Aito henkisyys ei ole raamitettua uskonnollisuutta vaan 100% vapautta – niin vaikeaa kuin se onkin. Jos nämä asiat kiinnostavat sinua, suosittelen lämpimästi lukemaan vaikkapa em. Tommy Hellstenin uuden kirjan, joka kuvailee näitä vaikeasti sanoitettavia ”elämää suurempia” asioita erittäin hyvin.

Omahyväisyyteensä lukkiutunut uskonto tai mm. poliittinen ideologia syö sisäänsä kaiken niin kauan kuin se palvelee narsistijohtajansa ideologiaa ja maallista valtaa. Ja niin kauan kuin hänen paimentama lammaslauma seuraa perässä suoraan omaan helvettiinsä maan päällä niin kuin taivaissa.

Koulutus ja sivistys opettaa ihmisiä ajattelemaan itse omilla aivoillaan. Saisi oppia, olla eri mieltä, olla väärässä, kasvaa ja oppia taas lisää. Ilman että kukaan olisi asetellut ”oikeaa” kulkureittiä kenenkään eteen.

Tämän vuoksi Suomessa mm. peruskoulut on saatava kuntoon eikä annettava nuortenkaan mennä sieltä missä aita on matalin. Se palvelee kaikista vähiten tuota nuorta, joka ymmärrettävästi teini-iässä tekisi mieluusti kaikkea muuta kuin pänttäisi pulpetissa.

On tärkeää, että jokainen saisi lukea vapaasti myös ne maailman kuuluisimmat kirjat, Raamattunsa ja Koraaninsa, ja kaikki muutkin kirjat kannesta kanteen. Kaikissa pyhissä kirjoissa on yleensä hyviä totuuden siemeniä, joista jokainen omatunnollaan elämässään navigoiva teinikin saa kyllä kiinni.

Koska uskonnot ohjaavat ihmisten alitajuista ajattelua vahvasti, olisi kouluissa opetettava mediakriittisyyttä myös uskontojen kohdalla. Koulujen tehtävä ei ole opettaa uskontoa vaan uskontojen tutkimista, analyysiä ja yksilöllistä ajattelukykyä. Kyllä jokainen uskonnollinen yhteisö huolehtii sitten omasta markkinoinnistaan, ja jokainen saa valita omat juttunsa sitten itse.

Itse tykkään tutustua moniin uskontoihin, ja näen joissain uskonnoissa paljon hyvää. Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista ja henkisyydestä. Minua ei lapsena kastettu, mutta itse valitsin mennä rippikouluun ja minut kastettiin konfirmaatioaamuna. Sittemmin erosin ev.lut-kirkosta naispappi- ja sateenkaarikohtelun vuoksi aikoinaan, mutta palasin takaisin kirkon jäseneksi sen alkaessa tunnustaa tasa-arvoista yksilön vapautta muutama vuosi sitten.

Miksi uskonnollinen narsistijohtaja pelkää, että jokainen löytäisi uskon vapautensa – ja kenties jopa juuri siitä samasta uskonnosta, jonka tuo narsistijohtaja on vääristänyt oman valtansa pitimiksi?

Silloin uskonnon varjolla johtava narsisti menettäisi oman kontrollinsa. Sitä ei hänen hutera, ulkokovetettu egonsa kestäisi. Sitähän se narsismi arjessakin on.

Turvallisen tilan periaatteet ovat karisseet kauas monesta yhteisöstä, olivatpa ne sitten perheitä, sukuyhteisöjä, yrityksiä, poliittisia piirejä, uskontokuntia tai uskonnollisesti tai uskonnottomasti johdettuja valtioita.

Kun vapauden eli turvan tasoa lähdetään laskemaan, yleensä ensimmäisenä kiristetään kuristushihnaa heikoimpien kohdalla. Kautta vuosisatojen, näihin helpoiten sorrettaviin ovat kuuluneet vähemmistöjen (mm. sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt) lisäksi myös fyysisesti heikompi taho: me naiset.

Tyttöjen ja naisten sorto on arkipäivää tälläkin sadasosasekunnilla ympäri maailmaa.

Mutta yhtä lailla kun jokin hyvä uudistus on alkanut jyllätä yhteiskunnassa, naisilla on ollut muutoksen johtamisessa tärkeä roolinsa.

Naiset ovat sekä vaimoja että äitejä, jotka kasvattavat lapsensa eli luovat heidän alitajuista arvopohjaa ja maailmankuvaa, jonka varaan valtion kulttuurikin rakentuu. Jos perheen äiti on kasvattanut poikansa hyvin, aikuiseksi kasvettuaan pojasta tulee mies, joka arvostaa naisia ihan yhtä lailla kuin miehiäkin.

Silloin niillä ulkoisilla fyysisillä killuttimilla ei ole minkäänsortin merkitystä ihmisarvolle. Jokainen joka ”taivaallisena ja pyhän” uskontonsa verukkeella asettelee ihmisiä eriarvoiseen asemaan maallisten tunnusmerkkien perusteella, on jo tippunut pyhästä taivaastaan ryminällä alas omaan tomukuoppaansa.

Kun nainen lunastaa oman voimansa ja synnynnäisen ihmisarvonsa, hän sanattomasti opettaa lapsilleen, että naisen ei tule alistua eikä toisaalta olla pirttihirmu-päällepäsmärikään. Sisäinen tasapainon myötä ulkoinen tasa-arvo löytyy kyllä sitten lapsillekin, olivatpa he tyttöjä tai poikia tai muunsukupuolisia. Rakkaita ja samanarvoisia kaikki tyynni.

Aikoinaan oman voimansa hyväksyneet eli vahvat, vanhat, viisaat naiset, jotka osasivat mm. lääkitä sairaita ja hoitaa synnytyksiä senaikaisten lääkäreiden tavoin, poltettiin rovioilla vaarallisina. Tosiasiassa kirkko, maalliset vallanpitäjät ja heikot miehet kokivat taitavat naiset uhaksi, joten kyllähän ne tuhokeinot keksittiin yhteistuumin.

Mutta jostain naiset ovat aina lopulta keränneet voimansa, ja saaneet aikaan muutosta.

Viime aikoina maailmalla patriarkaalinen konservatismi on lisääntynyt.

Se on itseasiassa täysin odotettavissa ollut vastaliike, kun joidenkin mielestä naiset ja liberaalit olivat saaneet liikaa äänivaltaa ja ilmeisesti sukupuoli-/seksuaalivähemmistöjen maailmankatsomus alkoi tulla iholle. Voima ja vastavoima ovat aina balanssissa ikuisuuden aika-akselilla.

Lisäksi jotkut liberaalit alkoivat kuin uskonnon tavoin niputtaa omia ideologioitaan yhdeksi totuudeksi, josta yhdelläkin osa-alueella poikkeava voitiin leimata vääräuskoiseksi. Enää liberaali maailmankatsomus ei ollutkaan ihan niin vapaa kuin sen olisi voinut sananmukaisesti olettaa.

Tähän liittyen bloggasin mm. siitä kuinka jotkut liberaalit vasemmiston, SDP:n ja Vihreiden edustajat kyseenalaistivat Stubbin tahdon suojella Pridea. Em. kriitikkojen ”liberaaliin” maailmankatsomukseen ei mahtunut ymmärrystä ”vääräuskoista” eli kokoomustaustaista presidenttiä kohtaan.

Helsingin Pride-kulkueeseen 2025 osallistuessani petyinkin, kun sateenkaarisanoma hukkuikin mm. vasemmistolaisten Free Palestine-huudoille. Niissä huudoissa kaikui enemmän väkivalta kuin rakkaus. Edellisenä vuonna juutalaisia oli uhkailtu ja vuonna 2025 Pride kehotti juutalaisia pysymään poissa ”oman turvallisuutensa vuoksi”. Päätin, että minä en enää mene tuollaiseen ”rakkauden kulkueeseen” mukaan. Priden olivat anastaneet narsistiset ääriwokettajat, joissa suvaitsevaisuudesta ei ollut enää tietoakaan.

Jotkut liberaalit alkoivat julistaa omaa yhtä totuuttaan, eli heistä alkoi tulla omanlaisiaan moraalipoliiseja ja uskonnollisia johtajia – ateisteinakin.

Liberaalina sallin ihmisten ajatella myös konservatiivisesti – se on ihan ookoo. Äärikonservatiivisissakaan arvoissa ei ole tietenkään mitään väärää, kunhan niiden voimalla ei kuristeta muiden ihmisten vapautta valtionuskonnon tavoin.

Nyt on niin alkanut tapahtua.

Naisten oikeuksia ja vapautta on alettu jälleen sortamaan länsimaissakin, kun mm. USAssa on rajoitettu aborttioikeutta. Suomessa naisten turvallisuus on uhattuna nykyään jopa tavallisilla taksimatkoilla ja mm. Itäkeskuksen ostoskeskuksessa mainostetaan naisille ”oikeaa” pukeutumistyyliä. Euroopan jokaisesta suurkaupungista tulee päivittäin kymmeniä imaamien ym islam-oppineiden julistuksia siitä, miten islamin tulee ottaa Eurooppa haltuunsa ja näyttää mm. naisille paikkansa. 

On opetuksia siitä, miten lyödä naista oikein tai kuinka vääräuskoisten raiskaukset ovat Allahin nimessä oikein: me kaavuttamattomat naisethan olemme vain sotasaalista suuressa ”pyhässä” sodassa, jonka strategian kirjoitti varsinainen sadisti-narsisti (lue hadithit, jos et tiedä faktoja Mohammedista).

Moraalipoliisit laittavat ensin kuriin naiset ja vähemmistöt, kunnes on muidenkin kansalaisten vuoro. Historia toistaa itseään, valtiosta ja uskomusmaailmasta riippumatta.

Missä on vapaus ja tasa-arvo? Missä ovat naisten oikeudet elää elämäänsä omien valintojensa kautta, turvassa fyysiseltä väkivallalta tai henkiseltä ”oikeassa olemisen ylemmyydeltä”, joihin myös mm. ”pukeudu näin”- tai ”käyttäydy näin”-ohjeet kuuluvat?

Vaikka olen ”suvakki” ja ”uskovainen”, minusta tulee 100% suvaitsematon siinä kohdassa, jossa epätasa-arvoinen käytös ja mm. naisten tai vähemmistöjen vapauden rajoittaminen leivotaan yhdenkään uskonnon tai ”hyvän arvon” troijanhevoseksi.

Jokainen uskonto, jota julistetaan muiden Luojan luomien tuhoksi, on kaukana siitä pyhyydestä, jolla uskonnollisen ”johtajan” narsistista agendaa kansalle kaupataan.

Uskonto, joka käskee ja kurittaa, ei perustu vapauteen ja rakkauteen, jotka ovat todellisen uskon ja henkisen yhteyden ytimessä.

Yhdenkään muunkaan uskomusjärjestelmän tai poliittisen maailmankatsomuksen ei pidä asettaa ohjenuoria toisten ihmisten henkisiksi hirttoköysiksi.

Jokaisen kansan jokaisella jäsenellä on oikeus elää vapaana.

Ja myös velvollisuus auttaa muita elämään vapaana.

Miten sinä edistät vapautta ja ihmisten tasa-arvoista kohtelua mm. uskonnosta, sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntauksesta riippumatta?

Minkälaiselle globaalille trendille Sinä päätät laittaa stopin valtiosta, uskonnosta tai muusta lokeroinnista riippumatta?

Mitä arvoja sinä haluat edistää myös Suomessa?

Yksilön vapautta vaalien,

Kati