Suomalaisuuden ja sateenkaarivapauden arvostus kansainvälistyvässä Espoossa

Suurten ikäluokkien hiipuessa suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpito ja mm. eläkejärjestelmän romahtamisen estäminen edellyttää väestönkasvua, joka kantasuomalaisten alhaisen syntyvyyden vuoksi käytännössä tulee pitkälti maahanmuutosta ja maahanmuuttajien suuremmasta syntyvyydestä. Tällä hetkellä Espoon päiväkoti- ja kouluikäisistä lapsista 1/3 on maahanmuuttajataustaisia, mikä lisää resurssien ja muutosjohtamisen tarvetta, jotta yhteisöllisyys vahvistuu eivätkä työntekijätkään uuvu kielikirjon aiheuttamien kommunikaatiovaikeuksien tai muiden kulttuurillisten eroavaisuuksien alla.

Sen lisäksi että työperäinen maahanmuutto on kansantaloudellisesti välttämätöntä, Espoon kansainvälistyminen on parhaimmillaan rikkaus. Mutta vain jos muutosta uskalletaan ja osataan johtaa.

Kielten ja kulttuurien yhteensovittaminen vaatii fokusta ja euroja. Moni suomalainen (ja espoolainenkaan) ei tiedosta, minkälaisen demografisen ja sitä myöten luonnollisesti myös kulttuurisen muutoksen johtamisen tarpeen äärellä jo olemme. On olennaista, että jokainen äänestäjä tiedostaa, minkälaisella arvopohjalla ehdokkaat ohjaavat valintojaan. Varsinkin vaikeissa valinnanpaikoissa arvot tulevat kyllä esiin lopulta kuitenkin.

Tulevalla kunta- ja aluevaltuustokaudella tehtävissä päätöksissä pätee sama peruslogiikka kuin ihmisten muussakin normaalissa itseohjauksessa: 95% perustuu alitajuisten ja tiedostamattomien ajatus- ja tunnemallien pohjalle eli syvimpään arvomaailmaamme.

Vaalikoneet kysyivät arvoista ja mm. monikulttuurisuuteen liittyvistä asioista, joten poimin tähän artikkeliin vaalikonevastaukseni näistä teemoista:

Seuraavat tekstit ovat suoria kopioita vaalikonevastauksistani 30+ eri väittämiin. Lue näistä aiheista syvällisemmin muista blogeistani, ole hyvä!

Monikulttuurillisten tapahtumien järjestäminen ja vuorovaikutuksen vahvistaminen Espoossa

Yhteisöllisyys luo turvallisuutta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia meille kaikille espoolaisille. Maahanmuutto ja monimuotoisuus voivat vahvistaa Espoon elinvoimaa, kunhan kotoutuminen onnistuu nopeasti ja työelämässä tarvittavat taidot, kuten kielitaito, ovat hyvät. Kunnon yhteisöllisyyden rakentaminen on erittäin tärkeää, ja siihen tulee käyttää monia erilaisia keinoja kaupungin kaikilla palvelualueilla.

Espoon tulee edistää vahvaa ja nopeaa kotoutumista esimerkiksi kunnon suomen kielen ja demokraattisen, tasa-arvoisen kulttuurimme tapojen opetuksella, sekä miesten että naisten työllistymisen tukemisella, lasten koulutus- ja harrastusmahdollisuuksien varmistamisella sekä yhteisillä tapahtumilla, joissa kantasuomalaiset ja ulkomaalaistaustaiset ihmiset tutustuvat toisiinsa ja oppivat yhdessä arvostamaan monikulttuurillisesti kasvavaa kaupunkiamme.

Espoon koulujen kristillisten perinteiden salliminen

Poliittinen päätöksenteko tulee rakentaa yleisesti kestävien arvojen, kuten vastuullisuuden, oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisenrakkauden pohjalle, jotka eivät ole sidottuja vain yhteen uskontoon, mutta jotka kristillisessäkin perinteessä ovat keskeisiä. Espoon kaupungin ja hyvinvointialueemme toimintojen tulee olla katsomuksellisesti neutraaleja ja turvata jokaisen oikeus omaan vakaumukseensa.

Suomen kulttuuri on arvokas ja tärkeä. Sen lisäksi että arvostamme muita kulttuureita, niin suomalaisina me luonnollisesti saamme arvostaa myös omia perinteitämme. Koulujemme juhlatraditioita on tärkeää kunnioittaa, ja samalla niiden tulisi olla kaikille oppilaille sopivasti osallistavia ja yhteisöllisyyttä tukevia. Suvivirren saa laulaa kevätjuhlassa.

Liiallista uskonnollisuutta tulee välttää kouluissa, koska kaupungin perusopetuksen tehtävä on sivistää ja kouluttaa monialaisesti kaikkia Espoossa asuvia eikä koulun tehtävä ole opettaa uskontojen varsinaista tunnuksellista sisältöä lapsille.

Kaikelle uskonnolliselle fanatismille nollatoleranssi, myös kristittyjen toimesta.

+ Toinen vaalikoneväittämä: ”Kristilliset arvot ovat hyvä pohja poliittiselle päätöksenteolle”, johon vastasin: Ei samaa eikä eri mieltä.

Molempiin vaalikoneisiin näihin samankaltaisiin kysymyksiin annoin saman perusteluni:

Poliittinen päätöksenteko tulee rakentaa kestävien arvojen, kuten vastuullisuuden, oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisenrakkauden pohjalle, jotka eivät ole sidottuja vain yhteen uskontoon, mutta jotka kristillisessäkin perinteessä ovat keskeisiä. Julkisen hallinnon tulee olla katsomuksellisesti neutraali ja liiallista uskonnollista fanatismia tulee välttää myös meidän kristittyjen.

Maahanmuuttajien kotoutumiseen panostaminen Espoossa

Espoon tulee satsata maahanmuuttajien kotouttamisen ja mm. työllistymisen palveluihin sekä mm. syrjäytymisen ja katujengikulttuurin estämiseen.

Ulkomaalaisia sote-työntekijöitä ja vahvaa muutosjohtamista tarvitaan.

Työperäinen maahanmuutto on yksi ratkaisu hoitoalan työvoimapulaan, mutta hoidon turvallisuuden, luotettavan asiakasviestinnän ja muidenkin työntekijöiden työssäjaksamisen vuoksi on varmistettava, että koko hoitohenkilökunnalla on hyvän ammattitaidon lisäksi myös kunnollinen suomen kielen taito ennen työn aloittamista. Sote-alan houkuttelevuutta suomalaistenkin keskuudessa on parannettava, jotta tärkeät peruspalvelumme eivät jää vain ulkomaalaistaustaisten varaan.

Sote-työntekijöiden on osattava suomea

Hoidon turvallisuuden, luotettavan asiakasviestinnän ja muidenkin työntekijöiden työssäjaksamisen vuoksi on varmistettava, että koko hoitohenkilökunnalla on hyvän ammattitaidon lisäksi myös kunnollinen suomen/ruotsin kielen taito ennen työn aloittamista.

Kansainvälisten osaajien palveluun tarvitaan myös englantia, mutta suomi on ensisijainen.

Ulkomailta Suomeen vasta muuttaneiden palvelemiseksi julkisen hallinnon työntekijöiden on osattava myös englantia. Lisäksi meidän on vahvistettava suomenkielentaitoa. Espoossa on jo nyt noin kolmasosa mm. päiväkoti- ja kouluikäisistä lapsista ja nuorista ulkomaalaistaustaisia ja heidän kotikielensä on muu kuin suomi tai ruotsi. Tämä aiheuttaa toiminnallisia haasteita varhaiskasvatuksen ja koulujen arjessa. Yhteisöllisyys ei synny ilman yhteistä kieltä, ja tuon kielen tulee olla Suomen kotimainen kieli – ei englanti. Työperäinen maahanmuutto on yksi ratkaisu mm. hoitoalan työvoimapulaan, mutta hoidon turvallisuuden, luotettavan asiakasviestinnän ja muidenkin työntekijöiden työssäjaksamisen vuoksi on varmistettava, että koko hoitohenkilökunnalla on hyvän ammattitaidon lisäksi myös kunnollinen suomen kielen taito ennen työn aloittamista. Sote-alan houkuttelevuutta suomalaistenkin keskuudessa on parannettava, jotta tärkeät peruspalvelumme eivät jää vain ulkomaalaistaustaisten varaan. Sen lisäksi että arvostamme muita kulttuureita ja Espoon kansainvälistyminen on rikkaus, meidän on arvostettava myös Suomen kulttuuria ja kieltämme enemmän.

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrä on jo suuri Espoossa

Tilastokeskuksen mukaan Espoossa kotikieli on muu kuin kotimainen kieli jo lähes joka kolmannella lapsella eli suhteellisesti yli tuplasti enemmän kuin Suomessa keskimäärin ikäryhmissä 0-9v. Tämä aiheuttaa suuria haasteita mm. varhaiskasvatuksen ja peruskoulun onnistumisessa laadukkaasti ja turvallisesti. Ja syntyvyystilastojen mukaan ulkomaalaistaustaisten % osuus tulee kasvamaan entisestään.

Vaikka kielten ja kulttuurien moninaisuus on rikkaus, ja tarvitsemme Espooseen ulkomaisia osaajia, on hyväksyttävä nyt se fakta, että kotouttaminen on toiminnallinen ja taloudellinen haaste. Tämä korostuu nyt Espoossa jopa enemmän kuin mm. Helsingissä. Tämäkin haaste on voitettavissa, mutta muutosta tarvitaan siihen, mihin kaupunkeihin pakolaisia ohjataan. Keskittymisen ja segregaation haitat alkavat jo näkyä Espoon kaupunkikeskuksissa.

Pakolaisia ja turvapaikanhakijoita tulee ohjata muuallekin kuin Espooseen ja kasvukeskuksiin. Maahanmuuttajien kunnon integroituminen edellyttää suurempia resursseja varhaiskasvatuksessa, kouluissa, sote- ym palveluissa, joten niiden järjestämistä ei voida vaatia näin suuressa määrin vain espoolaisilta.

Espoon tulee satsata yhteisöllisyyteen, maahanmuuttajien kotouttamiseen, parempiin oppimistuloksiin ja työllistymiseen, sekä syrjäytymisen ja katujengikulttuurin estämiseen. On tärkeää, että kotoutuminen onnistuu nopeasti ja mm. koulu- ja työelämässä tarvittavat taidot, kuten kielitaito, ovat hyvät. Espoon tulee edistää vahvaa ja nopeaa integraatiota myös demokraattisen, tasa-arvoisen kulttuurimme tapojen opetuksella, sekä miesten että naisten työllistymisen tukemisella, ja lasten koulutus- ja harrastusmahdollisuuksien varmistamisella.

Eri asuinalueiden eriytymistä on ennaltaehkäistävä kaavoituksen ja palveluiden hyvällä suunnittelulla, jotta Espoo on turvallinen, viihtyisä ja terveeseen, aktiiviseen arkeen kannustava kaupunki. Silloin kulttuureiden ja kielten kirjosta saadaan Espooseenkin elinvoimaa, mutta kestävä kehitys edellyttää nyt määrätietoisempaa johtajuutta.

Yhteisöllisyys ja maahanmuuttajien integroituminen Espoossa

Yhteisöllisyys turvaa hyvinvoinnin kasvukeskuksissa Espoossakin

Lue »

Ei vastaanottokeskuksia Espooseen

Vaikka kielten ja kulttuurien moninaisuus on rikkaus, ja tarvitsemme Espooseen ulkomaisia osaajia, maahanmuuttajien kotouttaminen on toiminnallinen ja taloudellinen haaste. Tämä korostuu nyt Espoossa jopa enemmän kuin mm. Helsingissä. Tämäkin haaste on voitettavissa, mutta muutosta tarvitaan siihen, mihin kaupunkeihin pakolaisia ohjataan. Keskittymisen ja segregaation haitat alkavat jo näkyä Espoon kaupunkikeskuksissa.

Turvallisuus, yhteisöllisyys ja resurssien kestävä käyttö ovat keskeisiä tekijöitä siinä, miten maahanmuuttoa ja vastaanottokeskuksia suunnitellaan eri alueille. Vastaanottokeskuksen sijoittaminen on aina harkittava tapauskohtaisesti siten, että se tukee alueen vakautta ja palvelujen riittävyyttä eikä kuormita kohtuuttomasti paikallisia resursseja.

Vastaanottokeskuksia perustettaessa on tärkeää varmistaa, että ne eivät lisää alueellista segregaatiota tai heikennä alueen turvallisuutta ja elämänlaatua. Vaikutukset koulujen, terveyspalveluiden ja muiden kunnallisten palveluiden kuormitukseen tulee arvioida tarkasti. Lisäksi vastaanottokeskuksen asukkaiden kotoutumiseen ja mm. suomenkielen osaamiseen on panostettava heti alusta lähtien, jotta he voivat mahdollisimman nopeasti siirtyä työelämään ja osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Pakolaisia tulee ohjata muuallekin kuin Espooseen ja kasvukeskuksiin. Maahanmuuttajien kunnon integroituminen edellyttää suurempia resursseja varhaiskasvatuksessa, kouluissa, sote- ym palveluissa.

Espoon tulee satsata maahanmuuttajien kotouttamisen ja mm. työllistymisen palveluihin sekä mm. syrjäytymisen ja katujengikulttuurin estämiseen.

On tärkeää, että kotoutuminen onnistuu nopeasti ja työelämässä tarvittavat taidot, kuten kielitaito, ovat hyvät.

Asuinalueiden etninen eriytyminen on estettävä.

Espoon tulee kehittyä tasapainoisesti niin, että kaikilla asuinalueilla on monipuolisesti erilaisia asumisratkaisuja ja palveluja, jotta alueet eivät eriydy liikaa varallisuuden tai etnisen taustan perusteella. Segregaation ehkäiseminen tukee kaupungin yhteisöllisyyttä, turvallisuutta ja palveluiden tasapuolista kehitystä. Kaavoituksessa on tärkeää varmistaa, että esim. vuokra-asuntoja ei keskitetä liikaa, alueita ei rakenneta yksipuolisesti vain tietynlaisille asukkaille eikä kasvukeskuksistakaan tule vain betonibunkkereiden keskittymää. Koulujen tasapuolinen kehittäminen ja suomen kielen opetuksen lisääminen myös maahanmuuttajaperheiden vanhemmille ovat keinoja ehkäistä alueellista eriytymistä. On kuitenkin täysin luonnollista, että Espoossa saa jatkossakin olla alueita, joissa asuminen on kalliimpaa kuin toisilla alueilla eikä kaikilla ole varaa merenranta-asuntoon. Kuitenkin joissain maissa, joissa asuinalueet ovat eriytyneet liikaa, rikkaat joutuvat rikollisuuden pelosta aitaamaan itsensä korkeiden muurien taakse eikä sellainen luo hyvinvointia kenellekään. Kun Espoota rakennetaan tasapainoisesti, se edistää kaupunkimme vetovoimaa ja turvallisuutta myös kalliimmilla asuinalueilla.

Laittomien ja paperittomien maahanmuuttajien ylimääräiset sote-palvelut

Hyvinvointialueemme resurssit tulee kohdentaa ensisijaisesti lakisääteisiin palveluihin.

On erittäin tärkeää, että jo pahasti velkaantunut ja taloudellisissa vaikeuksissa oleva hyvinvointivaltiomme ei kannusta laittomaan maassa oleskeluun ja että jokainen laillisestikin Suomessa oleva osallistuu sote-palvelujemme kustantamiseen oman ahkeran työnteon kautta. Jokaisella ihmisellä taustasta riippumatta on oikeus saada apua, jos hänellä on välttämätön tarve terveydenhuollon palvelulle.

Maahanmuuttajien vaikutus Espoon elinvoimaan

Maahanmuutto ja monimuotoisuus voivat vahvistaa Espoon elinvoimaa, kunhan kotoutuminen onnistuu nopeasti ja työelämässä tarvittavat taidot, kuten kielitaito, ovat hyvät.

Monikulttuurisuus voi olla rikkaus, kunhan kotoutuminen toimii kunnolla.

+ Toisessa vaalikoneessa kysyttiin samaa asiaa (ei graafia), ja annoin nämä perusteluni:

Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan mm. kansainvälisten yritysten tarpeisiin, ja se on yksi ratkaisu myös sote-alan työvoimapulaan. Kantasuomalaisen väestön vanhetessa hoivapalveluja ei saada tuotettua ilman hoitotyön arvostuksen nostoa suomalaisten keskuudessa tai maahanmuuttajien avulla. Maahanmuutto ja monimuotoisuus voivat vahvistaa Espoon elinvoimaa, kunhan kotoutuminen onnistuu nopeasti ja työelämässä tarvittavat taidot, kuten kielitaito, ovat hyvät.

Kunnon yhteisöllisyyden rakentaminen on erittäin tärkeää. Espoon tulee edistää vahvaa ja nopeaa kotoutumista esimerkiksi kunnon suomen kielen ja demokraattisen, tasa-arvoisen kulttuurimme tapojen opetuksella, sekä miesten että naisten työllistymisen tukemisella, lasten koulutus- ja harrastusmahdollisuuksien varmistamisella, katuturvallisuudella ja jengiytymisen estämisellä. Eri asuinalueiden eriytymistä on ennaltaehkäistävä kaavoituksen ja palveluiden hyvällä suunnittelulla, jotta Espoo on turvallinen, viihtyisä ja terveeseen, aktiiviseen arkeen kannustava kaupunki.

Monikulttuurisuus on rikkaus, joten myös Suomen kulttuuri ja perinteet tulee turvata: maassa maan tavalla. Asuinalueiden eriytymistä on ennaltaehkäistävä, jotta tietyt kaupunginosat eivät jää vain maahanmuuttajille.

Tasa-arvoa ja naisten turvallisuutta ei edistetä eriyttämällä.

Suomessa tasa-arvon lähtökohtana on, että julkiset tilat ja palvelut ovat kaikille avoimia, eikä sukupuolen perusteella tehtävä erottelu ole ensisijainen ratkaisu yhteiskunnallisiin haasteisiin. Naisten erilliset uimahallivuorot voivat olla hyödyllisiä joissain erityistapauksissa, kuten esimerkiksi terveyssyistä, uskonnollisten tai kulttuuristen rajoitteiden vuoksi tai naisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Kuitenkin pysyvä erottelu johtaa pidemmällä aikavälillä vastakkainasetteluun ja eristäytymiseen sen sijaan, että se edistäisi integraatiota, yhteisöllisyyttä sekä eri sukupuolten välistä tasa-arvoa ja turvallisuutta.

Yksittäinen parin tunnin lisävuoro kerran viikossa uimahallin ylimääräisenä aukioloaikana on hyväksyttävää eikä vielä kustannuksiltaan mahdottoman kallista. Mutta tasapuolisuuden nimissä silloin pitäisi olla myös erilliset uimavuorot miehille ja muunsukupuolisille. Erillisten vuorojen järjestämistä tulee välttää ja pikemminkin enemmän panostaa uimahallien, kuten muidenkin julkisten tilojen, turvallisuuden parantamiseen niin, että jokainen voi tuntea olonsa mukavaksi yhteisissä tiloissa. Suomessa ihmisten pitää pystyä tulla toimeen ja saada tuntea itsensä hyväksytyksi sellaisena kuin on myös esim. uima-asussa eikä niin, että meidän pitäisi eriyttää ihmisiä eli käytännössä luoda epätasa-arvoa ja sallia turvattomuuden jatkuminen.

Jos esimerkiksi tiettyjen väestöryhmien kulttuuriset tai uskonnolliset näkemykset estävät naisia liikkumasta julkisissa tiloissa vapaasti kaikkien suomalaisten keskuudessa sukupuolesta riippumatta, ratkaisun tulee olla ensisijaisesti näiden naisten oikeuksien ja vapauksien tukeminen suomalaisessa demokraattisessa, tasa-arvoisessa yhteiskunnassa – ei eriyttämisen normalisoiminen. Tasa-arvon tulee tarkoittaa mahdollisuuksien lisäämistä kaikille, ei uusien rajoitusten asettamista eri ryhmien välille.

Suomessa ollaan tehty paljon työtä tasa-arvon eteen ja meille on itsestäänselvyys se, että liikumme vapaasti miesten keskuudessa ja olemme keskenämme tasa-arvoisia (vaikka siinäkin vielä on toki työtä tehtävänä). Suomessa ei pidä taantua menneisyyteen, jossa eri sukupuolten pitäisi olla erikseen, jotta nainen saisi olla turvassa. Naisella pitää olla 100% oikeus olla turvassa ja arvostettu kaikissa julkisissa tiloissa. Jos nainen tai esim. muunsukupuolinen ei koe oloaan turvalliseksi miesten seurassa, silloin se on se juurisyyongelma, joka tulee ratkaista. Muut keinot on vain ongelman ratkaisun välttelyä.

Sote-ammattilaisia on koulutettava mm. sukupuoli- ja seksuaalisuusasioista

Sote-ammattilaisten tulee ymmärtää seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuolen moninaisuuteen liittyviä tekijöitä, ja osata auttaa inhimillisen asianmukaisesti. Esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kokema syrjintä vaikuttaa yksilön terveyteen ja hyvinvointiin olennaisesti, joten sote-ammattilaisten kunnon koulutus auttaa siihen, että tarvittavaa tukea saa ennen kuin mm. ahdistus tai esimerkiksi lähisuhdeväkivalta aiheuttaa mielenterveyden, työkyvyn ym ongelmia.

Sateenkaarinuoria ei saa syrjiä.

Jokaisella nuorella on oikeus kasvaa turvallisessa ympäristössä, jossa häntä kohdellaan kunnioittavasti ja yhdenvertaisesti. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten hyvinvointi on tärkeä osa yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta.

Koulut, harrastuspaikat sekä sosiaali- ja terveyspalvelut voivat tehdä enemmän sen varmistamiseksi, että kaikki nuoret tuntevat olonsa hyväksytyiksi. Syrjinnän ehkäiseminen tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että kouluissa ja nuorisotyössä tarjotaan tietoa moninaisuudesta, vahvistetaan turvallisia tiloja ja varmistetaan, että kiusaamiseen puututaan johdonmukaisesti. Lisäksi nuorille on tärkeää olla tarjolla helposti saavutettavia tukipalveluita, joissa he voivat puhua luottamuksellisesti omaan identiteettiinsä liittyvistä kysymyksistä.

Sote-ammattilaisten tulee ymmärtää sukupuolen moninaisuuteen liittyviä tekijöitä, ja osata auttaa inhimillisen asianmukaisesti. Esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kokema syrjintä vaikuttaa yksilön terveyteen ja hyvinvointiin olennaisesti, joten sote-ammattilaisten kunnon koulutus auttaa siihen, että tarvittavaa tukea saa ennen kuin mm. ahdistus tai esimerkiksi lähisuhdeväkivalta aiheuttaa mielenterveyden tai esim. koulussa jaksamisen ym ongelmia.

Jokaisen nuoren tulee voida kasvaa omana itsenään ilman pelkoa syrjinnästä tai ulkopuolisuuden tunteesta. Tarvitsemme keskinäistä kunnioitusta enemmän tässäkin aiheessa. Lisäksi Espoossa kannattaa juhlistaa monimuotoista yhteisöllisyyttä ja rakkauden iloa myös Pride-liputuksella.

Jokaisella on oikeus olla oma itsensä.

Jokaisen ihmisen yksilöllisyyttä on kunnioitettava, ja yhteiskunnan tulee kohdella kaikkia yhdenvertaisesti. Sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisun vapaus ovat osa jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta. Sote-ammattilaisten tulee ymmärtää sukupuolen moninaisuuteen liittyviä tekijöitä, ja osata auttaa inhimillisen asianmukaisesti. Esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kokema syrjintä vaikuttaa yksilön terveyteen ja hyvinvointiin olennaisesti, joten sote-ammattilaisten kunnon koulutus auttaa siihen, että tarvittavaa tukea saa ennen kuin mm. ahdistus tai esimerkiksi lähisuhdeväkivalta aiheuttaa mielenterveyden, työkyvyn ym ongelmia. Tarvitsemme keskinäistä kunnioitusta enemmän tässäkin aiheessa.

Lasten kanssa käytävissä sukupuoli-keskusteluissa saatetaan hämmentää lapsia, jos keskustelu ylikorostaa kumpaa tahansa polarisaation ääripäätä.

Sukupuolikeskustelussa tarvitaan tasapainoista lähestymistapaa. Tytöt ja pojat saavat olla tyttöjä ja poikia, ja samalla on tärkeää, että ne, jotka eivät koe perinteistä jaottelua omakseen, kohdataan kunnioittavasti. Yhteiskunnan tehtävä on varmistaa, että jokainen lapsi saa kasvaa ilman turhaa ulkopuolisuuden tunnetta.

Yhtälailla on ongelmallista, jos esim. joku varhaiskasvatuksen tai koulun opettaja kiistäisi lapsen tyttö/poika-sukupuolen ja tuottaisi lapselle epävarmuutta sillä tavalla. Moni tyttö haluaa olla selkeästi tyttö, ja moni poika haluaa olla selkeästi poika, eikä siinä ole mitään väärää tai vanhanaikaista mentaliteettia. Tarvitsemme siis molemminpuolista ymmärrystä, mikä edellyttää polarisaation molempien ääripäiden joustamista.

Jokaisen aikuisen tulisi ymmärtää, miten vahvasti sekä ääneen puhuttu että sisäinen puheemme vaikuttaa meihin jokaiseen. Varsinkin lapset ovat erittäin suggestioherkkiä, joten mitään ylimääräistä epävarmuutta ei parane luoda lapsille tässäkään teemassa, vaan tukea heitä sellaisina kuin he ovat ja antaa lapsillekin lupa hahmottaa maailma ja myös itsensä, sukupuolensakin, omalla ajallaan turvallisesti. Elämän perusluonteeseen kuuluu muutos, ja varsinkin murrosiässä muutokset ovat enemmänkin kuin luonnollisia. Muutokset mihin tahansa suuntaan tulee meidän aikuisten kyetä hyväksyä. Jos meillä itsellämme on pelkoa ja epävarmuutta vaikkapa näihin sukupuolten moninaisuuteen liittyen, meidän tulee hakea apua itsellemme, jotta voisimme olla paras tuki ja turva lapsillemme ja nuorillemme riippumatta siitä, mitä he elämässään käyvät läpi.

Lasten päät eivät mene sekaisin siitä, että he oppivat kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja ymmärtämään, että mm. sukupuolen kokeminen voi vaihdella eri yksilöiden välillä. Sekaannusta aiheuttaa kuitenkin ristiriitainen tai kärjistynyt keskustelu, jossa luodaan vastakkainasettelua asioista, jotka voidaan ratkaista keskinäisellä kunnioituksella ja inhimillisellä kohtaamisella.

Espoon kannattaa vahvistaa vapaata demokratiaa ja tasa-arvoa mm. Pride-liputuksella.

Länsimaisen vapaan demokratian horjuessa maailmalla on entistäkin tärkeämpää, että ainakin me Espoossa liputamme tasa-arvon ja rakkauden puolesta. Espoossa kannattaa juhlistaa monimuotoista yhteisöllisyyttä ja rakkauden iloa.

Jokaisella ihmisellä on kiistaton, yhdenvertainen ihmisarvo. On rikkaus, että olemme erilaisia emmekä samasta puusta veistettyjä. Seksuaalisen suuntauksen tai sukupuoli-identiteetin ilmaisun vapaus ovat osa jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta.

Rakkautta saa olla monenmuotoista, ja kaikki sateenkaaren iloiset värit runsauttavat meidän kaikkien maailmankuvaa. Erilaisuutta ei tarvitse pelätä, ja jos pelkää, kannattaa hakea apua itselleen eikä hyökätä vähemmistön kimppuun. Muiden elämäntapa ei ole meiltä muilta pois, ja keskinäinen rauha ja rakkaus lisää koko kansakuntamme hyvinvointia.

Kun jokainen keskitymme toistemme turhanpäiväisen kritisoinnin sijaan niihin asioihin, joilla itse parhaiten luomme hyvinvointia yhteiskuntaamme, me voimme sekä itse paremmin että rakennamme koko Suomelle parempaa perusturvallisuutta ja kansantaloudellistakin kasvua.

Miesten ja naisten roolit kukin päättäköön itse omalta kohdaltaan - ei muiden puolesta.

Jokainen saa määritellä itse minkälaisen elämän luo itselleen ja minkälaisen ihmisen toivoo rinnalleen. Selkeät rajat ja perinteisiin normeihin perustuvat odotukset voivat luoda turvaa ja arjen helppoutta, mutta turvan tunnettaan kannattaa vahvistaa ja arkeaan sujuvoittaa myös muilla keinoilla kuin oman ja kumppaninsa roolien rajaamisella välttämättä täysin pysyvästi. Elämän luonteeseen kuuluu muutos, ja myös pitkissä parisuhteissa kannattaa sekä puolisonsa että oman itsensä antaa ajatuksiltaan, tarpeiltaan ja toiveiltaan muuttua ja elää joustavasti kuten kulloinkin parhaaksi kokee. Joissain elämänvaiheissa ja lapsiperheen tilanteissa voi toimia toisenlaiset tavat kuin kenties joskus myöhemmin. Kukin päättäköön itse omalta osaltaan – ei myöskään puolisonsa puolesta.

Arvostatko sinäkin terveyttä ja hyvinvointia, parempaa työelämää sekä turvallisuutta mm. kouluissa ja kaduilla?

Mainiota – niin minäkin!

Olen terapeutti, mielenterveyden taitojen valmentaja ja työhyvinvoinnin johtamisen kouluttaja-yrittäjä, jolla on pitkä ura johtajana. Voit tutustua tarkemmin monipuoliseen koulutus- ja kokemustaustaani ja saamiini valmennuspalautteisiin.

Olen ehdolla kunta- ja aluevaaleissa, koska intohimonani on edistää:

TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA: Henkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin parantaminen inhimillisenä kokonaisuutena ja aktiivisemmassa yhteistyössä kaupungin moniammatillisten osaajien ja hyvinvointialueen palvelualueiden kanssa.
TURVALLISUUTTA: Turvallisuus palvelujen saannissa ja vaikuttavuudessa sekä mm. kaduilla, kouluissa ja julkisen hallinnon työntekijöiden työolosuhteissa.
TYÖELÄMÄÄ JA YRITTÄJYYTTÄ: Työelämän vahvempi elinvoima, joka edistää niin yritysten, työntekijöiden kuin elinympäristömmekin hyvinvointia sekä parantaa eri asukasryhmien yhteisöllisempää aktiivisuutta kestävän hyvinvoinnin luomiseksi meille kaikille.
TIEDOLLA JOHTAMISTA: Hyvä hallinto ja kokonaistaloudellinen järkijohtaminen ovat ydinosaamistani pitkältä yritysjohtajauraltani ennen kuin ryhdyn hyvinvointialan yrittäjäksi (perustietoja tästäkin taustastani voit lukea alla).

Alue- ja kuntavaaleissa tärkeiden aiheiden kannalta tarvittaviin perusvahvuuksiini kuuluu mm.:

KOKONAISVALTAISEN hyvinvoinnin ja inhimillisen arjen ymmärtäminen (terapeutti, mielenterveyden taitojen kouluttaja, 3 lapsen/teinin äiti).
TODELLISEN työelämän ja yritystoiminnan tunteminen (työhyvinvoinnin johtamisen valmentaja, kokenut johtaja, yrittäjä)
HYVÄN hallinnon ja talouden osaaminen (HHJ, KTM, KHT, CFO, VP)