Suomen hyvinvoinnin johtaminen edellyttää taloudellista vakautta sekä maamme asukkaiden kehittämien yritysten tukemista kasvamaan vahvemmiksi ja kestävämmin tuottoisiksi. Suomalaisen hyvinvointivaltion suurimpana riskinä on taloustajun ja yritysmyönteisyyden puute.
Millä muulla kuin yritystoiminnasta saadulla valuutalla kannattelemme ikääntyvää kantaväestöämme? Suomalaisten syntyvyys on laskussa, mutta Tilastokeskuksen ennusteen mukaan väestömme on kuitenkin kasvussa. Saammeko kasvavan väestön ruokittua ja kaikki hyvinvointipalvelut kustannettua ahkerien maahanmuuttajien avulla?
Minkälaisella sosiaalipolitiikalla ja mm. koulujen asennekasvatuksella kannustamme aktiivisuuteen ja yritteliäisyyteen? Entä työperäiseen maahanmuuttoon ja yritysten perustamiseen vaikkapa tänne pääkaupunkiseudulle, mm. kotikaupunkiini Espooseen?
Tarvitsemme vahvaa suomalaista yrittäjyyttä ja mieluusti myös ulkomaisia yrittäjiä investoimaan Suomeen naapurimaamme arvaamattoman uhittelun luomasta geopoliittisesta riskistä huolimatta. Minkälaisessa asenneilmastossa yrittäjät edes uskaltaisivat, saati todella innostuisivat investoimaan maahamme?
Suomalainen tai kuka tahansa Suomessa asuva, joka haluaa kantaa kortensa kekoon ja luoda työpaikkoja hyvinvointivaltiomme rakentamiseksi, tarvitsee paljon rohkeutta ryhtyessään työnantajaksi eli yrittäjäksi. Harva uskaltaa ryhtyä kokeilemaan siipiään yrittäjänä, jos lapsesta asti on saanut kuulla vain yrittäjyyden vaaroista ja lisäksi koko kansaa ”edustavassa” eduskunnassa monet poliitikot kehtaavat käytännössä vain kadehtia uutteria yrittäjiä viimeistään siinä vaiheessa, kun joku yrittäjä joskus onnistuukin yrityksessään.
Kateus tappaa hyvinvoinnin ennen kuin sitä ehdittiin edes luoda.
On helpompaa kinuta kassaan rahaa vieruskaverilta kuin yrittää itse kartuttaa sitä omilla ponnisteluillaan, yrittäjyydellä ilman minkään sortin onnistumisen takeita.
Varsinkin kun yleinen ”hyvinvointi”-valtion asenne on se, että ikäänkuin yritteliäisyydessä ja yritystoiminnan pyörittämisessä tai rahan ansaitsemisessa reilulla työnteolla olisi jotain pahaa.
Jos rahan ansaitsemista pitää kaiken pahan alkuna ja juurena, on jo unohtanut sen ensimmäisen tosiasian, että kaikki hyvinvointi maksetaan käytännössä vain niillä kovilla kolikoilla – jos ei omasta pussista, niin vieruskaverin kolehdista.
Suomen hyvinvoinnin johtaminen vaatii rahaa, jota menestyvät yritykset työntekijöineen tuovat maahamme.
Mitä enemmän rahaa, sitä enemmän sillä rahalla voi luoda hyvinvoinnin taustatekijöitä, kuten laadukasta varhaiskasvatusta ja koulutusta tai sujuvia terveyspalveluita.
Ja jos ei kukaan luo (eikä vain kuluta) rahaa rajojemme sisäpuolella, niin millä ihmeellä maksaisimme valtiomme rajojen turvaamisen yhä kasvavia kulujakaan?
Eiköhän se kasakka vie kaiken mikä köyhän maan mullista irtoaa.
Sosiaalipopulisti, joka ei ymmärrä pohjoismaisen hyvinvointivaltion ylläpitämiseen tarvittavan rahan luomisen logiikkaa ja jopa sättii rahaa generoivia ”kasvottomia tahoja”, ei voi johtaa yhtäkään hyvinvoinnin osatekijää muuten kuin ojasta allikkoon.
Yritykset ovat hyvinvointialueiden, kuntien ja valtion elinvoiman moottoreita, jotka tuottavat verotuloja, työllistävät kansalaisiamme ja luovat hyvinvointia meille kaikille.
Yritystoiminta on yksi hyvinvoinnin johtamisen kulmakivistä, sillä ilman yrityksiä ei synny uusia työpaikkoja eikä verotuloja hyvinvointipalvelujen kustantamiseksi meille kaikille.
Vain voitollinen yritys maksaa yhteisöveroa, joten meidän tulee kannustaa yrityksiä mahdollisimman voitollisiksi. Myös tappiota tekevän yrittäjän palkkaamat kaikki työntekijät maksavat ansiotuloveroa palkastaan. Lisäksi kaikesta liiketoiminnan pyörittämisestä kertyvät arvonlisäverot saadaan osaksi julkista taloutta eli hyvinvointimme kustantamista.
Mitä paremmin yrityksillä menee, sitä enemmän ne palkkaavat työntekijöitä ja investoivat Suomeen, mikä lisää työntekijöiden tarvetta ja siten myös niitä verotuloja entisestään.
Yritykset ja niiden työllistämät kansalaiset maksavat omasta pussistaan myös pitkän pennin eläke- ja työttömyysvakuutusten muodossa, jotta saamme ylläpidettyä hyvinvointivaltiotamme myös niille eläkeläisille ja työttömille.
Yritysten alulle panemilla penneillä kustannetaan päiväkodit, peruskoulut, lukiot ja ammattioppilaitokset, sekä kaikki kuntien, hyvinvointialueiden ja valtion virkamiesten palkat. Ilman tehokasta hyvinvoinnin johtamista verovarat eivät kohdennu oikeisiin tarpeisiin.
Hyvinvoinnin johtaminen tarkoittaa myös sitä, että yritysten maksamat verot käytetään tehokkaasti ja kestävästi yhteiskunnan perustarpeisiin.
Yksikään viranhaltija tai julkisen hallinnon työntekijä ei saa palkkaansa joltain ”julkiselta hallinnolta” tai ”kasvottomalta valtiolta”, vaan niiltä kasvollisilta yrittäjiltä, täysin inhimillisiltä suomalaisilta, jotka onneksemme rohkenivat ryhtyä yrittäjiksi elättääkseen itsensä, kaikki työntekijänsä ja vieläpä pitkän liudan niitä viranomaisiakin.
Omaa yritystoimintaansa pyörittäessään jokainen yritys ostaa tuotteita ja palveluita myös muilta yrityksiltä, luoden ketjureaktiona entistäkin enemmän niitä työpaikkoja ja hyvinvoinnin kasvua. Yritykset käynnistävät hyvän kierteen yhteiskunnassamme.
Talouskasvu ja hyvinvoinnin johtaminen kulkevat käsi kädessä, sillä menestyvä yrittäjyys luo vakautta ja turvallisuutta koko kansallemme.
Moni yritys nimensä mukaisesti valitettavasti jää vain hyväksi yritykseksi, mutta hyvin onnistunut yritystoiminta on hyvinvoinnin rahoitusta pulppuava lähde.
Hyvinvoinnin johtaminen vaatii vastuullista päätöksentekoa, jossa huomioidaan yritystoiminnan elinvoimaisuus ja sen vaikutukset koko yhteiskuntaan.
Kun Sinäkin oikeasti haluat puolustaa kokonaisvaltaista hyvinvointia rakkaaseen kotimaahamme, kannatat paljon nykyistä vahvempaa yritteliäisyyttä ja iloitset mahdollisimman menestyvistä yrityksistä, eikös vaan? Mainiota!
Kun joku ei-yrittäjä kohtaa menestyvän yrittäjän, hän kuitenkin valitettavasti näkee tuon yrittäjän vasta siinä kohdassa, jossa hän on jo menestynyt. Siksi tämän menestystä kadehtiva saattaa sanoa yrittäjän olleen vain ”oikeassa paikassa oikeaan aikaan” (kuten viimeksi eilen kuulin erään henkilön toteavan menestyneestä suomalaisesta yrittäjästä) tai ikäänkuin yrittäjän kasvattama varallisuus olisi vain jokin onnenkantamoinen.
Joku marisee, että hänellä itsellään olisi käynyt vain huono tuuri elämässä (jatkuvasti kaikesta yritteliäisyydestään huolimatta) ja että tuo menestynyt yrittäjä olisi saanut kaiken tuosta noin vaan aivan liian helpolla, koska syntyi se klassinen kulta- tai hopealusikka suussaan.
Joidenkin suomalaisten alitajuntaan on vuosikymmenten saatossa jo iskostunut sosiaalipopulistien vaalipuheissa kyhäämä harhakuva siitä, että tuo omassa työelämässään onnistunut yrittäjä olisikin joku katala riistäjä, joka vie tuhkat pesästä heti kun silmä välttää ja siksi omalla työllään vaurastunut yrittäjä pitää verottaa kuoliaaksi monenkertaisesti varallisuus- ja perintöverojenkin muodossa.
Ei riitä, että onnistunut yrittäjä kerrytti verotuloja sekä yrityksen että työntekijöidensä kautta, vaan kaikki viivan alle ”liikaa” jääneet pennoset on pyyhkäistävä valtion virkakoneiston pyörittämiseksi?
Jotkut suomalaiset eivät näe menestyvän yrittäjän kohdatessaan sitä kaikkea työtä ja valvottuja öitä, jotka tuo lopulta menestynyt yrittäjä on käynyt läpi vuosikymmenten ajan saadakseen yrityksensä menestymään.
Jokainen menestynyt yrittäjä tietää, että hän ei saavuttanut menestystään yksin. Hän tietää, miten monia työntekijöitä tarvittiin mukaan aktiiviseen työntekoon eli kuinka monet työntekijät generoivat verotuloja valtiollekin siinä samassa.
Menestynyt yrittäjä tietää, miten paljon unettomia öitä ja vankkaa johtamistyötä vaati yrityksen luotsaaminen globaalien kriisien ja markkinatalouden yllätysmomenttien läpi kohti sitä menestystä, jota yritysvihamieliset ja yritteliäisyyttä halveksivat sosialistipoliitikot kilvan kadehtivat vähintään verotulojen julkistuspäivinä ja suurten massojen ääniä kalastellessaan esimerkiksi näin kunta- ja aluevaalien alla.
Kuitenkin juuri noidenkin populistien palkan maksaa se yrittäjä, joka onnistui ja palkkasi töihin muitakin.
Hyvinvoinnin johtaminen edellyttää, että virkakoneistossakin ymmärretään koko kansantalouden veturia: yritystoimintaa.
Yksikään virkamies ei kasvata toisen virkamiehen palkkapussia, vaan yritystoiminnasta suoraan ja välillisesti kerrytettyjen verojen voimalla maksetaan jokaisen populistipoliitikonkin kansanedustajaliksa.
Ei ole kyse siitä, etteikö niitä viranhaltijoitakin tarvita moneen työtehtävään yhteisen hyvän nimissä. Mutta jokaisen julkishallintoa arvostavan kansalaisemme tulee ymmärtää arvostaa myös koko julkishallinnon rahoittajia: yritysten perustajia ja omistajia, jotka itsenäisesti päättävät rahojensa investointikohteet.
Vapaassa demokratiassa yrittäjät voivat päättää investoida Suomen rajojen ulkopuolelle, jos Suomessa yritystoiminta uhkaa kääntyä kannattamattomaksi veronkorotusuhan tai vaikkapa jättilakkojen sotkiessa suunnitelmat.
Yritykset joutuvat kohtaamaan jo niin suuria riskejä, että yhteiskunnan ei todellakaan parane lisätä kapuloita rattaisiin, tai koko Suomi lakkaa pyörimästä.
Me kaikki haluamme rakkaaseen kotimaahamme Suomeen aitoa hyvinvointia kestävän kehityksen linjalla. Kuitenkaan mitään hyvinvointia ei voi johtaa ilman taloustajua ja kestävään yritystoimintaan kannustavaa asennetta. Hyvinvoinnin johtaminen on pitkäjänteistä työtä, joka yhdistää talouden, terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin.
Yritykset eivät ole jonkin kasvottoman pahan kätyreitä, vaan koko kansallisen hyvinvointimme ja turvallisuutemme perusedellytys. Kun suomalainen oikeasti haluaa edistää sekä ihmisten että meidät tosiasiassa ruokkivan luonnon hyvinvointia, hänen tulee lopettaa yritystoiminnan pelkääminen.
Äänestäthän ainakin Sinä yritysmyönteisyyden puolesta? Mainiota! Laitetaan yhdessä hyvä kiertämään!
Pidetään talous kunnossa yrittäjyyteen kannustamalla eikä ahkeria yrittäjiä kateuden vuoksi kurittamalla.
Ihmisiä tulee kannustaa yrittäjyyteen, sillä ilman uutta yritystoimintaa alueet kuihtuvat. Erityisesti kokeneiden yrittäjien investointeja ja uusien yritysten perustamista tulisi edistää verotuksellisin kannustein, ei byrokratian tai kateuden kautta.
Onnistuneiden yrittäjien omaisuutta ei pidä kadehtia, sillä he ovat useimmiten ne, jotka sijoittavat uusiin hankkeisiin, kantavat riskejä ja luovat tulevaisuuden työpaikkoja.
Uudet yritykset ovat aina riskialttiita, ja vain riittävästä pääomasta nauttivat uskaltavat antaa riskirahoitusta tulevaisuuden innovaatioihin.
Jos yritystoiminnallaan vaurastuneita ihmisiä kohdellaan vihamielisesti tai heitä verotetaan kohtuuttomasti, he tietysti äänestävät jaloillaan ja vievät investointinsa muualle.
Moni maa houkuttelee yrittäjiä matalammalla verotuksella ja kevyemmällä sääntelyllä, mikä tekee Suomesta haavoittuvan globaalissa kilpailussa. Jos annamme kateuden voittaa ja ajamme pääomaa ja osaamista pois, menetämme verotuloja, työpaikkoja ja innovaatioita. Ja sitä myöten sen todellisen hyvinvointimme runsauden sarven.
Siksi on aivan elintärkeää jokaisen kunnan, hyvinvointialueen ja Suomen valtion tulevaisuuden kannalta, että kaikkia suomalaisia kannustetaan yritteliäisyyteen ja lisäksi jo yrittäjiksi uskaltautuneita kanssatovereitamme kannustetaan investoimaan, laajentamaan ja työllistämään enemmän.
Yritysten taloudellinen tuloskyky rakentaa hyvinvointivaltion peruspilarit, ja vastaavasti kokonaistaloudellisesti kestävä hyvinvoinnin johtaminen mahdollistaa suomalaisten yritysten tarvitseman ammattityövoiman koulutuksen sekä yritysten kasvun, kansainvälistymisen ja suomalaisten työllistämisen pitkällä tähtäimellä. Hyvinvoinnin johtaminen on investointi, joka tuottaa pitkäaikaisia hyötyjä koko yhteiskunnalle.
Emme voi vaatia yhtäkään kanssatoveriamme investoimaan vaivoin kartuttamiaan eurojaan meidän riskibisneksiimme.
Meidän tulee luoda edellytykset sille, että he itse oikeasti haluavat investoida yritystoimintansa lisäkasvuun eli loppuviimein koko Suomen hyvinvoinnin kasvuun.
Esimerkiksi verotukselliset helpotukset uusille yrityksille, rahoituksen saatavuuden parantaminen ja sääntelyn keventäminen ovat keinoja, joilla yrittäjyys voi kukoistaa.
Yrittäminen ei ole vain yksilön valinta, vaan se on yhteiskunnallinen voimavara, joka luo mahdollisuuksia ja rakentaa parempaa tulevaisuutta koko kansalle.
Kaikkia Suomessa asuvia tulee kannustaa yrittäjyyteen ja jo yrittäjyyden taidoissa harjaantuneita kokeneita konkareita tulee innostaa investoimaan uusiin yrityksiin myös verotuksellisin kannustein eikä jo onnistuneiden yrittäjien omaisuutta kadehtimalla.
Uudet yritykset ovat aina riskibisneksiä, ja vain rahaa riittävästi jo omaavilla suomalaisilla on uskallusta antaa riskirahoitusta myös uusiin yrityksiin. Siksi yritystoiminnallaan rikastuneita ei saa häätää kateusmentaliteetin vuoksi ulkomaille.
Me tarvitsemme heidän ”ylimääräisiä” rahojaan sijoituksina suomalaisiin uusiin yrityksiin. Jos edes menestyneillä yrittäjillä ei ole ”ylimääräistä” rahaa joidenkin kansanedustajien vaatiman lyhytnäköisen liikaverotuksen vuoksi, eivät he tietenkään silloin myöskään sijoita eli auta perustamaan uusia yrityksiä ja työpaikkoja. Silloin emme saa Suomeen myöskään uusia menestysyrittäjiä, joita voisimme kadehtia veropäivänä. 😉
Kuka kansantalouden rattaita edes hitusen ymmärtävä poliitikko voi oikeasti millään logiikalla vaatia, että tuo menestyneiden yrittäjien ”paha raha” pitäisi nyhtää heiltä pois, jotta he eivät vaan enää käyttäisi rahojaan ja jo hyväksi testattua yritysosaamistaan Suomessa?
Jos on koskaan johtanut käytännössä yhdenkään firman taloutta, ei takuulla elä sellaisessa harhakuvitelmassa. Valitettavasti miljardien kansantalouttamme pyrkivät johtamaan myös sellaiset kansamme ”edustajat”, joilla ei ole talouden eikä yritysjohtamisen osaamista aiemmasta työelämästään. Sellainen varainhoito on vaarallista meidän kaikkien hyvinvoinnin johtamisen ja tulevaisuutemme kannalta.
Hyvinvoinnin johtaminen edellyttää taloustajua ja yritysymmärrystä
Tulevaisuuden hyvinvoinnin johtaminen vaatii rohkeita päätöksiä ja uusia toimintamalleja, joissa ymmärretään hyvinvoinnin positiivisen kierteen osatekijät: me kaikki suomalaiset tarvitsemme menestyviä yrityksiä vähintään yhtä paljon kuin yritysten menestys tarvitsee tekijöikseen meitä aktiivisia, hyvinvoivia kansalaisia.
Kun nyt kevään 2025 kunta- ja aluevaaleissa äänestät aidosti kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta, äänestäthän myös yrityksiä ymmärtävää talousosaajaa? Voit lukea taustastani yritystoiminnan ja hyvinvoinnin edistämisen moninaisilla kentillä tästä.
Lämmin kiitos arvokkaasti äänestäsi paremman hyvinvoinnin puolesta, laitetaan yhdessä hyvä kiertämään!
Kokonaistaloudellisesti hyvinvoivan yhteiskunnan rakentamiseen motivoiden,
Kati Niemi
Kuntavaaliehdokas (Espoo)
Aluevaaliehdokas (Länsi-Uusimaa)
