Mitä mieltä olet: onko julkisten palvelujen yksityistäminen lähtökohtaisesti pahasta tai hyvästä? Näin entisenä pitkän linjan pörssiyritysjohtajana, auktorisoituna KHT-tilintarkastajana, laadukkaaseen hallitustyöskentelyyn HHJ-sertifioituneena hyvinvointialan yrittäjänä ja lukuisia palvelujen ulkoistuksia arvioineena (suuntaan ja toiseen) minua välillä hieman huvittaa joidenkin poliitikkojen ideologiset väittelyt siitä, kannattaako julkisia palveluja ulkoistaa eli yksityistää vai onko parempi pitää kaikki sote- ym. palvelut in-house by default.
Vaikuttaa välillä siltä, että poliitikot tekevät päätöksiä poliittisen ideologiansa eli yliyleistävän vinouman perusteella sen sijaan, että rehellisesti sanotaan totuus:
Joskus julkisten palvelujen yksityistäminen on erittäin viisasta ja joissain tilanteissa erittäin typerää rahan käyttöä.
Kyllä, lähtökohtaisesti vapaa markkinatalous tuottaa tehokkaimmat palvelut. Kilpailuasetelma saa yritteliäät yksilöt pistämään parastaan eli tarjoamaan laadukkaampia palveluita ja edullisemmin kuin ”naapurikiskan” kilpailija.
Ja lähtökohtaisesti kysynnän ja tarjonnan laki pätee aina – kunhan sitä ei lähdetä sotkemaan ulkopuolelta eli mm. poliittisten agendojen perusteella tai alan päätoimijoiden keskinäisellä suhmuroinnilla.
Me kaikki tiedämme, miten valtavan monenlaisia julkisia palveluja Suomen hyvinvointivaltiossakin kustannetaan verovaroin, joten on päivänselvää, että myös mahdollisen yksityistämisen kilpailutuksen kriteerien tulee olla hyvinkin monenlaiset eri palvelusta riippuen.
Ja kun lisäksi otamme huomioon maantieteelliset eroavaisuudet eli esim. Espoossa jo pelkästään väestön rakenne ja kasvutahti on aivan toista luokkaa kuin jossain pienellä muuttotappiopaikkakunnalla, niin on päivänselvää, että näitä yksityistämisen järkiperustaisia päätöksiä ei voi tehdä kategorisesti samalla tavalla jonkin ideologian pohjalta.
Esim. kun Espoo kasvaa nopeasti ja tarvitaan vaikkapa päiväkotipaikkoja uusille asuinalueille äkkiä, niin pitäisikö ”yksityistäminen on pahasta”-ideologiaa kannattavan poliitikon mielestä espoolaisperheen odottaa vuosia, kunnes ehditään rakentaa uusi kunnallinen päiväkoti? Olennaistahan on, että lapsi pääsee hoitoon ja vanhemmat töihin, joten päivähoitopaikka voi järjestyä paljon nopeammin paikallisen päiväkotiyrittäjän tiloissa.
Ja kyllä: tietysti väestömuutosten myötä muuttuvaa palvelutarvetta tulee osata ennakoida ja johtaa myös julkisten palvelujen kehittämistä strategisesti kauaskatseisesti eikä reagoida vain akuutteihin tarpeisiin.
Julkisten palvelujen yksityistäminen on usein järkipäätös – vaan ei aina.
Jokaista palvelua on turha tehdä itse, jos esim. volyymit ovat suht vähäisiä ja paikkakunnalla toimii jo pätevä pienyrittäjä, joka voi hoitaa homman. Jokaiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan ei tässä maassa kannata perustaa julkishallinnon palvelupistettä, vaan yksityistää suosiolla. Mutta näin ei tietenkään ole aina ja kaikkialla, kaikkien palvelujen kohdalla.
Järjen käyttöä on se, että päätöksentekijä malttaa pysähtyä harkitsemaan eri tekijöitä riittävän kokonaisvaltaisesti ja tilannekohtaisesti eikä oman poliittisen kasvatuksensa kautta pelkästään rummuta jotain ulkoa opittua pikanopeaa vastaustaan suuntaan taikka toiseen. Me Kokoomuksessa haluamme, että julkiset palvelut tuotetaan veronmaksajien kukkaroa kunnioittaen eli järkiperusteisesti kokonaistaloudellisimmin kussakin tilanteessa.
Se edellyttää siis sekä talous- että maalaisjärjen käyttöä. Ja kokonaistaloudellisuuteen kuuluu itsestäänselvästi aina myös nopeus-, vaikuttavuus- ja laatuarviointi eli sikaa ei todellakaan osteta säkissä vain siksi, että sen hintalappu vaikutti halvimmalta.
Nämä ovat aivan perusasioita, jotka jokainen kokenut, ammattitaitoinen päättäjä ja johtaja tasantarkkaan tietää. Mutta julkisen hallinnon puolella tuntuu vallitsevan edelleen enemmänkin ideologiset vaalipuheet kuin tiedolla johtaminen. Siksi Suomikin on niin velkaantunut maa ja mm. Espoo on yksi eniten velkaantuneimmista kunnista (velkaa per asukas).
Tuon näitä asioita esille nyt tässä lyhyessä blogijutussani siksi, että julkisuudessa joidenkin puolueiden palopuheet eivät tunnu perustuvan näihin peruslogiikkoihin vaan ideologisiin valtataisteluihin ja somepopulismiin. On todella tärkeää, että jokainen suomalainen äänestäjä ymmärtäisi mitä äänestää ja siksi minä mm. julkaisen omilla sivuillani ja sometileilläni kaikki vaalikonevastauksenikin, jotta potentiaalinen äänestäjäni ainakin tietää mitä ajattelen eri asioista.
Talous- ja maalaisjärjen käyttöä on se, että päätöksentekijä malttaa pysähtyä harkitsemaan eri tekijöitä riittävän kokonaisvaltaisesti eikä oman poliittisen kasvatuksensa kautta huuda pikanopeaa vastaustaan suuntaan taikka toiseen.
Tästä syystä näissä vaalikoneiden ”Tee itse / Osta yksityiseltä firmalta”-kysymyksissä valitsin tietoisesti aina puoliväli-vastauksen, kuten tässä Länsiväylän vaalikoneessa, jossa kysyttiin sote-palvelujen yksityistämisestä:
Vaikka vastasin ”En osaa sanoa”, se ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö minulla olisi vankkaa näkemystä tästä(kin) asiasta.😉✌🏼
Tätä samaa asiaa kysyttiin monessa vaalikoneessa eri tavoin. Tässä esimerkinomaisesti ajatuksiani julkisten sote-palvelujen yksityistämiseen liittyen, jotta saat helposti luettua näkemyksiäni tästäkin aiheesta:
Julkisilla verovaroilla maksettujen palveluiden järjestämisessä keskeistä on niiden laatu, nopea saatavuus, vaikuttavuus ja kustannustehokkuus – ei palveluntuottajan juridinen muoto. Ratkaisut on tehtävä asiakkaan ja veronmaksajien etu edellä kokonaisuutena tarkasteltuna kestävästi. Julkinen hallinto ei voi ulkoistaa vastuutaan eikä myöskään julkisten palvelujen osittaista ulkoistamista ole järkevää pelätä pelkän periaatteen vuoksi ideologisista syistä.
Silloin kun palvelun yksityistäminen on järkevää, hankitun palvelun laatua on myös valvottava aktiivisesti. Sokeasti ei voi luottaa, että kuka tahansa palveluntarjoaja toimii laadukkaasti sovitulla tavalla – olipa toimija julkisen tai yksityisen sektorin edustaja. Lopputulos ratkaisee ja laatu on lunastettava sekä itse tuotetuissa että ulkoistetuissa palveluissa.
Julkisten palvelujen yksityistäminen on tehtävä reilun kilpailutuksen kriteereillä.
Yksityistämisessä on varmistettava, että emme ajaudu vain muutaman suuren terveysjätin varaan, jolloin on vaarana menettää aidon markkinatalouden ja kilpailutuksen hyödyt. Suomessa on hyviä esimerkkejä myös siitä, kun pienillekin toimijoille annetaan aito mahdollisuus osallistua kilpailutukseen.
Yhdellä kilpailutuksella ei kannata kilpailuttaa kaikkia mahdollisia palveluita, koska tällöin vain suurilla toimijoilla on mahdollisuus antaa tarjouksensa.
Myös omalääkärimallin toteuttaminen ammatinharjoittajamallilla ja pienempien sote-yritysten hyödyntäminen tuovat kilpailuetua hyvinvointialueemme palvelujen laadukkaalle ja kokonaistaloudelliselle toteutukselle. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on kehitettävä ja laajennettava omalääkärimallia, jossa tuttu lääkäri ja hoitaja tuntevat asiakkaansa oikeasti ja hänen tarpeensa riittävän kokonaisvaltaisesti, jolloin valittu hoito on oikeasti tarpeellista ja jatkuva hoitosuhde lisää hoidon vaikuttavuutta ja kokonaistaloudellisuutta. Omalääkärimalli voidaan toteuttaa joustavasti, laadukkaasti ja kustannustehokkaasti sekä virkasuhteisten että ammatinharjoittajuudella toimivien lääkärien kautta. Omalääkärimallin kehittäminen vähentää terveydenhuollon hallinnollista tehottomuutta sekä turhia päivystyskäyntejä, kun hoitosuhde on pysyvä ja hoito alkaa jatkossa painottua enemmän ennaltaehkäisevämpään ja elinvoimaa lisäävään suuntaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi.
Julkisten palvelujen yksityistäminen vs tuottaminen itse riippuu laatutekijöiden lisäksi yksikkökustannuksista, joihin tarvitaan 100% läpinäkyvyys.
Sekä julkisen hallinnon itse tuottamien että yksityisten palveluntarjoajien yksikkökustannuksiin tarvitaan täysi läpinäkyvyys, jotta toimintaa voidaan oikeasti johtaa faktojen eikä mututuntuman tai ideologisten vinoumien perusteella.
On havaittu, että joissain palveluissa julkinen sektori ei välttämättä aina pysty toimimaan riittävän nopeasti ja tehokkaasti, vaan jonot kasvavat ja asiakkaita pallotellaan luukulta toiselle pitkään. Kuntien ja hyvinvointialueiden tulee tehdä luonnollista, aktiivista yhteistyötä luotettaviksi todettujen yritysten ja alueellisten yhdistysten kanssa parantaakseen suomalaisten maksamilla verovaroilla kustannettujen palveluiden saavutettavuutta ja laatua.
Harkitut ostopalvelut ja palvelusetelit ovat yksi hyödyllinen keino purkaa hoitojonoja ja varmistaa, että asiakkaat pääsevät jonoista hoitoon. Yksityiset toimijat voivat tarjota joustavampia ratkaisuja ja vähentää julkisen sektorin kustannuspaineita, kunhan valvonta ja laadunvarmistus toimivat. Esim. vanhusten asumispalveluissa on tärkeää varmistaa palvelun laatu ja monipuoliset vaihtoehdot sekä se, miten palvelumuutoksista kommunikoidaan proaktiivisesti myös omaisten kanssa, jotta läheisten ei tarvitse kantaa jatkuvaa huolta esim. dementoituneesta rakkaastaan. Myös perusterveydenhuollossa kannattaa hyödyntää yksityisiä toimijoita ja ammatinharjoittajia silloin, kun se parantaa palveluiden saatavuutta ja hoidon laatua.
Ideologisesti ajateltuna suuruuden etujen tulisi tulla esiin nimenomaan julkisen palveluntarjoajan luontaisena ominaisuutena, koska julkisella sektorillahan työskentelee paljon ihmisiä.
Yleensähän yksityisellä puolella pikkufirmoja ostetaan ja konsolidoidaan, koska jokaisen pienen tekijän ei kannata ylläpitää peruskuluja, kuten mm. IT-systeemejä, vaan keskittäminen tuo suuruuden edut. Onkin erikoista, jos julkinen hallinto ei pysty tätä etua tuottamaan? Jos jostain kiikastaa esim. jäykissä rakenteissa tai byrokratian purkamisessa, kyse on aina loppuviimein johtamisen puutteesta tai näköalattomuudesta.
Joskus taakkana voi olla pitkä historia eli jämähtänyt kulttuuri tyyliin ”meillä on aina tehty näin, tuo uusi toimintamalli-idea ei toimi”. Yksityisellä puolella ei ole varaa tällaiseen ajatuksen jäykkyyteen ja muutosvastarintaan. Julkisella puolella joissain paikoissa sellainen mentaliteetti on voinut iskostua osaksi kulttuuria, johon uudet työntekijät istutetaan ja idearikkaus vaiennetaan. Culture eats strategy for breakfast -sanonta pätee niin yksityisissä kuin julkisissakin työpaikoissa.
Tällaisissa ongelmatilanteissa yksityisellä puolellahan tarvittaessa vaihdetaan johtajia ja esihenkilöitä, jotta yrityksen selviämiseksi tarvittu muutos saadaan aikaan. Julkisella puolella yksi iso ongelma on se, että alisuoriutumiseen on vaikeaa puuttua. On myös osastoja, joissa pätevät työntekijät kärsivät todella huonosta esihenkilöstään, josta ei silti päästä eroon, vaan asiaa pyritään aina vaan uudelleen ”selvittelemään”. Sitten työntekijät uupuvat, ja sitäkin pyritään vain ”selvittelemään”. Tämänkaltaiset tilanteet ovat joissain tilanteissa kestäneet vuositolkulla, ilman mitään muutosta. Kunnes parhaimmat työntekijät saavat työpaikan muualta, mutta huono johtaja saa jäädä virkapestiinsä. Aivan järjetöntä tehottomuutta ja työntekijöiden kaltoinkohtelua.
Toisaalta myös aiemmin huonosti johdettu tiimi ”syö” uudenkin esihenkilönsä idearikkauden ja muutosvoiman, jos johtamis- ja tiimiläistaitoja puuttuu puolin toisin.
Muutos edellyttää siis myös koulutusta – eikä vasta siinä vaiheessa, kun muutosta ollaan jo saamassa arkeen, vaan paljon aikaisemmin.
Kun julkisella puolella on tämänkaltaista jäykkyyttä ja ongelmia, joita ei saada ratkaistua esim. em. tositarinan kaltaisissa tapauksissa ja virkasuhteisia johtajia/tiimiläisiä suojellaan järjenvastaisesti, on ymmärrettävää, että yksityistäminen nähdään helppona pakotienä. Kun ongelmaosasto siirretään yksityisen toimijan harteille, ei ainakaan itse joudu tekemään irtisanomisia. Jos on vuosia taistellut ongelman ratkaisemiseksi, mutta lainsäädäntö ja ammattiliitot taistelevat vastaan näennäisesti ”hyvän ja oikean” puolesta, niin on ymmärrettävää, että palvelun yksityistäminen houkuttelee, vaikka se ei olisi yksikkökustannuksiltaan tehokkaampaa kuin suuren julkisen toimijan tuottamana.
Kilpailutuksissa on huomioitava myös tämänkaltaiset tilanteet ja eri toimijoiden väliin jäävän koordinaatiotyön kustannus. Esimerkiksi jos toimijat ovat eri taloissa ja eri IT-järjestelmissä, niiden ”väliin” jäävä työ on myös osattava hinnoitella. Suorat yksikköhinnat yleensä unohtavat tämän, ja kokematon päättäjä valitsee summamutikassa sen, jonka yksikköhinta on alin. Tämä koordinaatiotyön näkymättömyys ja hinnoittelun vaikeus kilpailutushetkellä on yksi syy, miksi ulkoistuksen todelliset kulut vuoden päästä sitten yllättävät, kun sopimustekstin perusteella olisi voinut olettaa kulujen laskevan aikaisempaan nähden.
Teki niin tai näin, johtamisen näköalattomuus sekä mm. alisuoriutumiseen puuttumisen keinojen ja uudelleenorganisoinnin mahdollisuuksien puuttuminen tulee sekä inhimillisesti että taloudellisesti kalliiksi.
Tärkeää olisikin joustavoittaa myös julkisen puolen johtamisen keinoja paremmalla lainsäädännöllä.
Ammattiliitot luulevat suojelevansa työntekijöitään, kun virkaehdot ovat niin joustamattomia, mutta tosiasiassa ammattiliitot suojelevat mm. huonoja johtajia irtisanomisilta ja antavat alisuoriutuvien työntekijöidenkin jäädä kollegoidensa taakaksi toimimattomissa työtiimeissä. Se on yksi iso syy julkisen puolen työntekijöiden pahoinvointiin ja uupumiseen, vaikka sitä ei näin varmasti haluta nähdä ammattiliitoissa. Valitettavasti työntekijät uskovat mieluummin ammattiliittojen tarinaa, koska siihenhän heidät on jo koulutuksessaan ja työpaikoillaan ohjattu.
Tosiasiassa parempi joustavuus ja mm. paikallinen sopiminen tuottaisi paljon parempaa työhyvinvointiakin jokaiselle ja hyvästä työstä saisi paremman palkan kuin se alisuoriutuva kollega, jonka liksa saattaa olla suurempi automaattisesti ikälisien ym myötä.
Se ei ole reilua johtamista ja hyvien työntekijöiden arvostamista millään mittarilla. Uskon, että pätevät sote- ym. työntekijät ymmärtävät tämän kyllä jo, mutta muutos edellyttää heiltä vielä hieman muutosrohkeutta ennen kuin jäykkien ammattiliittojen valta murenee ja muutos parempaa kohti saa edes mahdollisuuden.
Summa summarum: Joskus julkisten palvelujen yksityistäminen on erittäin viisasta ja välillä erittäin typerää rahan käyttöä. Ja molemmat tarvitsevat vahvaa, kauasnäköistä johtajuutta. Julkisessa päätöksenteossa vastuu palvelujen toimimisesta ja laadusta ei poistu, tehtiinpä hommat itse in-house taikka ostettiin palvelu ulkopuolelta.
Arvostatko sinäkin talous- ja maalaisjärjen käytön lisäksi terveyttä ja hyvinvointia, parempaa työelämää sekä turvallisuutta mm. kouluissa ja kaduilla?
Mainiota – niin minäkin!
Olen terapeutti, mielenterveyden taitojen valmentaja ja työhyvinvoinnin johtamisen kouluttaja-yrittäjä, jolla on pitkä ura johtajana. Voit tutustua tarkemmin monipuoliseen koulutus- ja kokemustaustaani ja saamiini valmennuspalautteisiin.
Olen ehdolla kunta- ja aluevaaleissa, koska intohimonani on edistää:
- TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA: Henkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin parantaminen inhimillisenä kokonaisuutena ja aktiivisemmassa yhteistyössä kaupungin moniammatillisten osaajien ja hyvinvointialueen palvelualueiden kanssa.
- TURVALLISUUTTA: Turvallisuus palvelujen saannissa ja vaikuttavuudessa sekä mm. kaduilla, kouluissa ja julkisen hallinnon työntekijöiden työolosuhteissa.
- TYÖELÄMÄÄ JA YRITTÄJYYTTÄ: Työelämän vahvempi elinvoima, joka edistää niin yritysten, työntekijöiden kuin elinympäristömmekin hyvinvointia sekä parantaa eri asukasryhmien yhteisöllisempää aktiivisuutta kestävän hyvinvoinnin luomiseksi meille kaikille.
- TIEDOLLA JOHTAMISTA: Hyvä hallinto ja kokonaistaloudellinen järkijohtaminen ovat ydinosaamistani pitkältä yritysjohtajauraltani ennen kuin ryhdyn hyvinvointialan yrittäjäksi (perustietoja tästäkin taustastani voit lukea alla).
Alue- ja kuntavaaleissa tärkeiden aiheiden kannalta tarvittaviin perusvahvuuksiini kuuluu mm.:
- KOKONAISVALTAISEN hyvinvoinnin ja inhimillisen arjen ymmärtäminen (terapeutti, mielenterveyden taitojen kouluttaja, 3 lapsen/teinin äiti).
- TODELLISEN työelämän ja yritystoiminnan tunteminen (työhyvinvoinnin johtamisen valmentaja, kokenut johtaja, yrittäjä)
- HYVÄN hallinnon ja talouden osaaminen (HHJ, KTM, KHT, CFO, VP)
Tutustu tarkemmin koulutus- ja kokemustaustaani ja saamiini valmennuspalautteisiin.
Terveyttä + Turvallisuutta + Työtä + Tiedolla johtaen
