Millä keinoin voimme parantaa koulurauhaa sekä ennaltaehkäistä koulukiusaamista ja koulussa tapahtuvaa väkivaltaa?
Ensinnäkin, levottomuutta ja ärtyneisyyttä saadaan vähennettyä luonnollisesti purkamalla psykofyysistä stressiä hermostosta ja kehosta, kun aktiivinen välituntiliikunta tai edes kevyt liikkuminen välituntien aikana otetaan käyttöön joka luokka-asteella someskrollailun sijaan ja muutenkin lisätään koulujen liikuntatunteja ja liikuntaharrastusten tukemista. Jokaiselle lapselle ja nuorelle on järjestettävä mahdollisuus harrastaa, jotta notkuminen ostareilla ja juna-asemilla vähenisi eikä katujengimentaliteettia tuotaisi kouluihinkin.
Toiseksi, myös kouluruoan laadun parantaminen on toimiva keino, koska suolistohan on toiset aivomme – ja niitähän koulutyössä tarvitaan. Kaikkien solujemme lisäksi hormonit ja mm. aivojen välittäjäaineet rakentuvat siitä kemiasta, jota saamme ravinnosta päivittäin. Jokaisesta ihmisestä tulee vihainen tai vähintäänkin levoton, kun on nälkä tai jano. Ravintoköyhästä ”ruoasta” puuttuu kehon normaaleille psykofyysisille toiminnoille elintärkeitä mineraaleja, vitamiineja ja ravintoaineita. Huono ”ruoka” jättää aliravituksi, vaikka kaloreita olisikin enemmän kuin kylliksi. Terveellinen ravinto rakentaa nuortenkin mielenrauhaa ja keskittymiskykyä opetukseen, mikä parantaisi opettajienkin työssäjaksamista.
Siksi kouluruoan on oltava oikeasti aivoterveyttä ravitsevaa ja kunnolla maistuvaa, jotta nuoret eivät jätä koulun tarjoamaa lounasta syömättä ja joko sinnittele ilman ruokaa tai käy kaupassa ostamassa jotain maistuvampaa, joka ei todennäköisesti ole kuitenkaan lainkaan terveellistä. Kouluruoan arvo tulee muistaa, kun mietimme koulurauhankin parantamista.
Koulukiusaamisen ja väkivallan ennaltaehkäisy edellyttää selkeää johtamista, riittäviä tukipalveluja ja yhteisiä sääntöjä, joita kouluyhteisössä noudatetaan johdonmukaisesti. Opettajien on saatava tarpeeksi tukea oman johtajuutensa lunastamiseen, jotta kouluissa ei synny vallan ottamista oppilaiden kesken. Lisäksi jokaisen koululaisen oppimista ja koulurauhaa tukevat taso- ja pienryhmät ja suurtenkin koulujen ryhmäkokojen kohtuullistaminen.
Ja entä jos kouluhäirikkö ei enää häiritsisi, kun hän saisi opiskella omia mielenkiinnon kohteitaan eikä häntä pakotettaisi olemaan samankaltainen kuin muut lapset? Valinnaisaineiden reilu lisääminen on yksi tärkeä keino myös koulurauhan parantamiseksi. Kun kaikkia lapsia ja nuoria ei ängetä saman putken läpi väkisin, myös koulutyössä jaksaminen paranee ja työelämän tarpeisiin vastataan kunkin yksilön luonnollisilla vahvuuksilla. Valinnaisuuden lisääminen ei siis ole pelkästään yksilön koulumotivaation kannalta olennaista, vaan myös kansantaloudellisesti relevantti pointti.
Koulurauhan parantamiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi myös mm. nuorisotyöntekijöiden ja koulupsykologien läsnäolo koulupäivän aikana on tärkeää. Heidän tulee olla aidosti läsnä myös fyysisesti samassa koulurakennuksessa eikä ajanvarauksella 10km päässä. Moniammatillisten tiimien avulla saamme tunnistettua orastavatkin ongelmat riittävän varhain ja puuttumaan niihin ennen kuin ne kärjistyvät.
Sekä fyysiselle että henkiselle väkivallalle tulee olla nollatoleranssi jokaikisessä koulussa. Koulukiusaamiseen ja väkivaltaan tarvitaan sekä ennaltaehkäiseviä toimia että selkeitä seuraamuksia, jotta jokainen lapsi voi käydä koulua turvallisesti eikä hänen tarvitse pelätä myöskään koulumatkallaan esim. vaatteiden varastelua tai uhkailua. Minkäänsortin jengiytymiselle ei Suomessa pidä antaa piiruakaan periksi.
Rajat on rakkautta, ja molempia on uskallettava osoittaa, eikös vaan?
Sekä fyysiselle että henkiselle väkivallalle tulee olla nollatoleranssi jokaikisessä koulussa.
Koulujen oppimisympäristön tulee tukea jokaisen lapsen keskittymistä, oppimista, turvallisuutta ja hyvinvointia. Koulurauhan perusedellytykset on varmistettava koko kouluyhteisössä selkeällä johtamisella ja riittävillä tukitoimilla.
Auktoriteettien kunnioittaminen ja toisten arvostaminen ovat olennaisia taitoja yhteiskunnan toimivuudelle, mutta yhtä lailla liiallinen auktoriteettien pelko estää itseohjautuvuuden, perinteisiä asetelmia positiivisesti kehittävän luovuuden sekä rohkeamman innovoinnin, jotka ovat erittäin tärkeitä taitoja sekä yksilön oman hyvinvoinnin kannalta että yhteiskunnallisesti mm. työelämässä ja yrittäjyydessä.
Kuitenkin käytöstavat ja muiden kunnioittaminen ovat tärkeitä arvoja niin lapsille kuin aikuisillekin mm. somessa.
Koulurauhan säilyttäminen edellyttää lasten käytöstapojen lisäksi sitä, että opettaja uskaltaa lunastaa oman johtajuutensa ja sen avulla itseasiassa auttaa myös oppilaitaan oppimaan turvallisessa tilassa, jossa ei vallitse kaaos tai valtataistelut.
Häiriökäyttäytymiseen tarvitaan nopeaa tukea ja ohjausta ennen kuin ongelmat kasvavat.
Liian suuret ryhmät kuormittavat sekä oppilaita että opettajia, heikentävät yksilöllistä ohjausta ja voivat lisätä levottomuutta.
Espoossa on tärkeää asettaa opetusryhmille yläraja, jotta koulurauha ja opetuksen laatu turvataan.
Samalla on varmistettava, että selkeät säännöt ja yhteiset käytännöt tukevat koulurauhaa. Opettajien ei tule joutua neuvottelemaan erikseen jokaisen oppilaan tai vanhemman kanssa siitä, mitä peruskoulussa voidaan edellyttää käytöstavoissa tai työrauhassa.
Kouluruoka on unohdettu keino rauhoittaa kouluyhteisön ilmapiiriä ja tukea oppimista.
Jokaisesta ihmisestä tulee vihainen tai vähintäänkin levoton, kun on nälkä tai jano. On tyypillistä, että ylipainoinen lapsi tai aikuinen on myös käytännössä aliravittu: ravintoköyhästä ”ruoasta” puuttuu kehon normaaleille psykofyysisille toiminnoille elintärkeitä mineraaleja, vitamiineja ja ravintoaineita.
Entäpä jos koulurauhaakin saadaan vahvistettua panostamalla laadukkaaseen kouluruokaan, joka myös maistuu lapsille?
Olemme sivuuttaneet liian pitkään elämän peruspilarit, kuten puhtaan, ravinteikkaan ja kemikaalittoman ruoan merkityksen lasten hyvinvoinnille.
Suolisto on elimistömme niin sanotut toiset aivot. Jokainen hermoston välittäjäaine, hormoni ja hermosolu – koko kehomme perusta – muodostuu niistä rakennusaineista, joita saamme ravinnosta päivittäin. Ruoka vaikuttaa suoraan siihen, miten ajattelemme, tunnemme ja jaksamme.
Kun lapsi kamppailee keskittymisen, oppimisen tai rauhattomuuden kanssa, avuksi ei kannata tarjota pelkästään terapiaa tai lääkitystä, vaan tarkastella ravinnon vaikutusta elimistön biokemiaan. (+liike+uni, joista puhun alempana)
Ruokavalinnat sekä riittävä veden ja välttämättömien ravintoaineiden saanti vaikuttavat ratkaisevasti fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin eli myös koulurauhaan ja oppimistuloksiin.
Silti nämä perusasiat ovat jääneet taka-alalle peruskouluissa ja jopa sote-palveluissa, joissa ongelmiin reagoidaan liian usein nopeilla lääkeratkaisuilla sen sijaan, että pureuduttaisiin niiden todellisiin juurisyihin.
Liikunta on lääke myös levottomuuteen ja koulussa jaksamiseen. Kuten kunnon unikin.
Levoton mieli oireilee kehossa – ja toisinpäin. Hermoston kautta keho ja mieli ovat 100% synkronissa tälläkin sadasosasekunnilla.
Mieltä voi rauhoittaa kehoa rauhoittamalla (ja toisinpäin).
Ja mieli stressaantuu, kun kehossa on fyysinen stressi päällä esimerkiksi edellä mainitun huonon ruoan ym kemikaalicocktailien vuoksi tai mm. liikunnan puutteen ja huonon unen vuoksi.
Tarvitsemme siis lisää liikuntaa ja aivoja (+koko kehoa) puhdistavaa unta.
Univalverytmin sekoittuminen saa kenet tahansa meistä sekaisin kuin seinäkello alta aikayksikön. Pitkittynyt epärytmisyys ja huonot elämäntavat luovat kroonista psykofyysistä stressiä, jota ei jossain vaiheessa enää tunnista epänormaaliksi.
Lue tarkemmin miksi liikunta on niin tärkeää mm. välitunneilla ja hyvinä harrastusmahdollisuuksina.
Melkoisen paljon saisimme aikaan sekä lasten että aikuisten hyvinvointia, kun laittaisimme nämä elämän perustekijät ensin kuntoon eikä epärytmisyyden, huonon ruoan ja aktiivisen liikkumisen puutteen aiheuttamia 100% luonnollisia seurauksia eli kehomielen oireita lääkittäisi pelkästään pillereillä pois. Kemikaalicocktailit ovat näennäisen nopea, mutta 100% luonnoton ”ratkaisu” 100% luonnolliseen ongelmaan.
Kyllä, tietysti niille pillereillekin on paikkansa akuuteissa hätätapauksissa tai kun ongelmat ovat jo pahasti eskaloituneet, mutta esim. pääkipu ei ole minkään buranan puutetta, vaan kehon siinä hetkessä ”keksimä” paras mahdollinen ja 100% luonnollinen viestintätapa ihmiselle: ”Tee jokin muutos nyt!”
Me vaan emme tee muutosta toiminta- tai ajatusmalleihimme, vaan jatkamme kuten ennenkin.
Se on se oikea ongelma, josta keho ja mieli viestii jatkuvasti voimakkaammin mm. koululuokkien levottomuutena tai katuaggressioina.
Oikeasti vaikuttavien muutosten tekeminen on vaan niin vaikeaa kaiken muun arjen keskellä, että pillereitä popsitaan nykyään mihin sattuu oireisiin. Ja me veronmaksajat maksamme tämänkin yhä kasvavina KELA-korvauksina.
Ikävä oire ei ole se juurisyyongelma, joka kaipaa kunnon ratkaisua. Vain edes kohtuullisen terve keho pystyy vielä sentään oirehtia, joten jokaista oiretta kannattaisi kuunnella tarkemmin ennen kuin on liian myöhäistä. Olipa kyse tästä koululevottomuudesta tai monesta muustakin.
Kunnolla ravitsevan ruoan lisäksi ihminen tarvitsee siis aktiivista liikuntaa ja puhdistavaa unta. Kuinkakohan monella lapsella ja nuorella on nämä perustavanlaatuiset asiat aivan vinksallaan?
Jos tätä todellista juurisyyongelmaa ei ratkaista mm. sote-alueidemme ja koulujen paremman elämäntapaohjauksen voimalla, me saamme jatkossakin järjestellä yhä kasvavia hermosto- ja käytöshäiriöitä yhä uusin tavoin. Ja se maksaa paljon.
Vaikka olen itsekin terapeutti, meidän terapeuttienkin on muistettava, että ongelmien ylipsykologisoinnilla tai yhteiskunnallisista trendeistä keskustelemalla ei ratkaista näitä 100% fyysisiä asioita. Meidän on jokaisen hoitoarvion kohdalla muistettava, että kehon tasapaino tai epätasapaino vaikuttaa suoraan meidän mieleemme. Näin on myös niiden koulurauhaa rikkovien tai keskittymiskykyhäiriöisten lasten ja nuorten kohdalla.
Parhaimmallakaan terapialla (tai niillä pillereillä) ei korvata sitä hyvää, jota laadukas ruoka, riittävä uni ja aktiivinen liikunta tekevät ihmiselle.
Terapia ei tietenkään ole turhaa, vaan erittäin tärkeää ja apua tarvitaan nopeasti erityisesti lasten ja nuorten oirehtiessa. Muutos vaatii muutosvoimaa, ja siihen sitä terapiaa tarvitaan.
Mutta jos terapia jää pelkistä ongelmista diskuteerauksen tai tunneohjauksen tasolle (jotka nekin ovat erittäin tärkeitä ja vaikuttavia keinoja) eikä ohjata tekemään näitä oikeasti vaikuttavia fyysisiä muutoksia, on lähestulkoon varmaa, että terapia-asiakas käy KELA-korvatuissa tapaamisissa vuodesta toiseen ilman muutosta parempaan.
Nämä em. asiat ovat kuitenkin teema, josta harva ammattilainen on valmis keskustelemaan ratkaisukeskeisesti, koska kyseessä on heidän oma työnsä, joka pohjautuu pitkään koulutukseen, joka on ohjannut tähän nykyiseen toimintamalliin. Ammattilaiset ovat toimineet, kuten heitä on ohjattu toimimaan. Sote-ammattilaistenkin toiminnan muuttaminen edellyttää sitä muutosvoimaa.
Tarvitsemme kokonaisvaltaisempaa otetta monenlaisten fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen. Tämä edellyttää moniammatillisten tiimien vahvempaa yhteistyötä, ja näiden elämän perusasioiden (ruoka, uni, liikunta, rentoutumistaidot) opettelua.
Koska oikeiden muutosten tekeminen on yksilöstä itsestään pitkälti kiinni ja muutoksissa onnistuminen vie aikansa, niin tietysti myös näitä hallinnollisempia ja organisatorisempia muutoksia tarvitaan mm. koulurauhan parantamiseksi:
Pienryhmät ovat tarpeellisia oppimisen erityistarpeisiin, mutta niitä ei tule käyttää ainoana ratkaisuna yleiseen levottomuuteen.
Miten pienryhmät ja erityisopetus voidaan yhdistää inkluusion periaatteisiin?
Inkluusiolla edistetään moninaisuutta ja yhdessä oppimista, mutta lisäksi tulee huolehtia siitä, että erityistä tukea tarvitsevat oppilaat saavat tarvitsemansa avun.
Joissain tilanteissa pysyvä erityisluokka on ainoa toimiva ratkaisu, mutta sen tulee olla poikkeus eikä pääsääntö tukea tarvitsevien ryhmäjaoissa.
Koulukiusatun ei tule joutua vaihtamaan koulua, vaan koulukiusaajalle tulee olla selkeät seuraukset.
Lasten tulee uskaltaa käydä koulussa ja kulkea koulumatkansa turvallisesti. Koulurauhan rakentaminen edellyttää monia toimia.
Myös mm. lastensuojelun, poliisin ja opettajien yhteistyötä on tiivistettävä. Esim. Länsiväylän vaalikoneessa kysyttiin Ankkuritoimintaan panostamisesta:
Väkivallan tekijöille tai väkivallalla uhittelijoille ja mm. vaatteiden ym. varastajille ym. kiristäjille tulee olla myös kovemmat rangaistukset.
Vaikka nuorten aivot ovatkin vielä teini-iässä voimakkaassa kehityksen vaiheessa, ei meidän aikuistenkaan tule olla liian sinisilmäisiä ja luulla, etteikö teini tietäisi mitä tekee.
Aikuisten tehtävä on opettaa säännöt ja käytöstavat – jos ei kotona niin ole tehty, nuori tulee laittaa ruotuun koulun, viranomaisten ja mm. naapureiden toimesta.
Meillä on yhteinen vastuu turvallisesta Espoosta jokaiselle lapselle, nuorelle, heidän vanhemmille ja ikäihmisille.
Ongelmanuori tarvitsee apua, joten muistetaan vanha viisaus: Koko kylä kasvattaa.
Koulunuorisotyö on keskeinen keino kiusaamisen ja väkivallan ehkäisyssä, sillä ulkopuolinen tuki ja turvalliset aikuiset voivat auttaa purkamaan konflikteja ennen kuin ne kärjistyvät. Kurin ja järjestyksen lisääminen ei yksinään riitä, vaan tarvitaan toimivaa vuorovaikutusta, riittävää aikuislähtöistä tukea ja oikeudenmukaisia toimintamalleja, jotka luovat turvallisen ja oppimiseen kannustavan ilmapiirin.
Koulunuorisotyön ja oppilashuollon resursseja tulee lisätä, jotta kiusaamista voidaan ehkäistä ennalta ja oppilaiden hyvinvointia vahvistaa. Se on koulurauhan edellytys.
Nuorisotyöntekijöiden läsnäolo kouluissa tukee koulurauhan ylläpitämistä ja oppilaiden sosiaalista kasvua, auttaa ennaltaehkäisemään konflikteja ja luo turvallisemman oppimisympäristön.
Lisäksi yhteistyö opettajien ja kouluhenkilöstön kanssa parantaa varhaista puuttumista tilanteisiin, joissa oppilas tarvitsee lisätukea tai ohjausta. ”Vanhan ajan” vahtimestareillakin olisi varmasti enemmän tarvetta nykyisin.
Koulukiusaaminen ja väkivalta eivät lopu pelkällä keskustelulla, mutta ne eivät myöskään ratkea pelkillä rangaistuksilla. Koulut tarvitsevat enemmän ammattilaisia, jotka pystyvät puuttumaan ongelmiin varhaisessa vaiheessa.
Koulujen sosiaalityöntekijät, psykologit ja koulunuorisotyöntekijät ovat keskeisessä roolissa tämän työn onnistumisessa. Heidän tulee olla nopeasti saatavilla ja fyysisesti läsnä koulurakennuksissa tai viereisessä talossa – ei vain ajanvarauksella 10 kilometrin päässä.
Ennaltaehkäisevät palvelut ovat sosiaalityössä keskeisiä keinoja vähentää syrjäytymistä ja päihteiden käyttöä, ehkäistä lastensuojelun tarvetta, estää katujengi- ym rikollisuutta sekä lisätä nuorten ja heidän perheiden hyvinvointia.
Tutkimusten mukaan mitä nuorempana ongelmat alkavat, sitä sitkeämmässä ne ovat. Siksi erityisesti lasten ja nuorten nopea pääsy matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin on varmistettava esim. lisäämällä koulupsykologien ja -kuraattorien resursseja, laajentamalla walk-in-vastaanottoja ja hyödyntämällä digitaalisia palveluita täydentävänä tukena.
Etävastaanotot ovat hyödyllinen lisä erityisesti nuorisollemme, mutta ne eivät voi korvata koulupsykologin fyysistä läsnäoloa oppilaitoksissa, sillä 100% luottamuksellisuuden ja kasvokkain kohtaamisen merkitys on suuri.
Ennaltaehkäiseviin ja varhaisen vaiheen palveluihin panostaminen säästää sekä inhimillistä kärsimystä että yhteiskunnan varoja pitkällä aikavälillä. Mielenterveyspalveluissa tulee vahvemmin panostaa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden edistäjiin. Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.
Varhainen tuki vähentää tarvetta raskaammille ja kalliimmille palveluille, kuten huostaanotoille ja rikoskierteeseen liittyvien ongelmien hoidolle. Tukihenkilötoiminta tarjoaa pitkäjänteistä, yksilöllistä tukea lapsille, nuorille ja perheille arjen haasteissa. Se voi olla ratkaiseva tekijä esim. koulunkäynnin sujumisessa, mielenterveyden tukemisessa, sosiaalisten taitojen kehittymisessä ja työllistymisen onnistumisessa.
Moniammatillinen yhteistyö varmistaa, että nuori saa tarvitsemansa tuen mahdollisimman nopeasti ja kokonaisvaltaisesti. Kun sosiaalityössä panostetaan ennaltaehkäisyyn, voidaan estää ongelmien kasautumista ja säästää sekä inhimillistä kärsimystä että yhteiskunnan resursseja.
Entä jos häirikkö ei enää häiritsisi, kun hän saisi opiskella omia mielenkiinnon kohteitaan eikä häntä pakotettaisi olemaan samankaltainen kuin muut lapset?
Yksilöllisyyden ymmärtäminen ei ole pelkästään inhimillistä, vaan myös kansantaloudellisesti kannattavaa. Tarvitsemme enemmän valinnaisia aineita ja vahvuuspohjaista koulutusta, joka vastaa myös tulevaisuuden työelämän tarpeisiin.
Lue tästä artikkelista tarkemmin miksi:
Miten koulurauha voidaan palauttaa myös suurissa koululuokissa ja jättikouluissa?
Hyvä koulutus on tulevaisuuden perusta, ja koulurauha on sen perusedellytys. Tukea koulurauhan rakentamiseen ja oppimisen edistämiseen tarvitaan reilusti enemmän, kun on oppimishaasteita tai luokan meteli stressaa lasta koko koulupäivän ajan. Mutta myös mm. tuohon meteliin tulee puuttua eikä olettaa, että koulurauhan rikkomista kestäisi kukaan lapsi hetkeä pidempää.
Kaikki lapset tarvitsevat koulurauhan, jonka voi saavuttaa myös suuremmissa luokissa, jos pelisäännöt ovat selvät ja tuki on riittävää eikä jättiluokan levottomuus jää vain opettajan harteille.
Koulurauha on yksi Espoon koulujen sosiaalista, psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia ja turvallisuutta lisäävistä keskeisimmistä tavoitteista. Koulurauhan varmistaminen edellyttää johdonmukaisia toimia sekä opetuksen laadun että oppimisympäristön parantamiseksi.
Mitä mieltä olet tässä artikkelissa esiin nostamistani pointeista? Kommentoi alle!
Turvallisia koulupolkuja rakentaen,
Kati Niemi
Kuntavaaliehdokas (Espoo)
Aluevaaliehdokas (Länsi-Uusimaa)
